Opiskelijoiden kertomaa

Omin sanoin mentoreilta ja mentor-opiskelijoilta

“Ihminen tavattavissa -koulutus on antanut taitoja ymmärtää paremmin itseäni ja kuunnella avoimemmin muita. Iästä ja elämänkokemuksesta ei ole ollut haittaa koulutukseen hakeutuessa. Päinvastoin. Tärkeintä on kiinnostus ihmiseen – ihmisen tarinoihin. Ihminen tavattavissa -mentor on kuuntelija, jonka korvat ovat sydämessä.”
  –Eija Ahvo, näyttelijä, laulaja, Ihminen tavattavissa -mentor

 

***

"Ihminen tavattavissa -mentorkoulutus on ollut minulle tie peloista, yksinäisyydestä, vaativuudesta ja hyväksynnän hausta kohti luovempaa, kevyempää ja rennompaa elämää. Vaativuus, etenkin itseäni kohtaan, ja hyväksynnän hakeminen oman hyvinvointini kustannuksella ovat olleet tiedostamattomia keinojani suojautua sisäistä turvattomuutta ja riittämättömyyden tunnetta vastaan. Vaikka suojakeinot ovat tarjonneet aiemmin elämässäni turvan, menetin niiden kääntöpuolena pitkäksi aikaa kosketuksen sisäiseen ääneeni, elämänilooni ja luovuuteeni.

Koulutuksen ensimmäisen kahden vuoden matka omaan itseeni on ollut elämäni kannalta käänteentekevä. Tätä koulutusta ei ole voinut suorittaa, vaan se on täytynyt kokea! Kun olen luopunut suojamuureista yksi toisensa jälkeen, on yksinäisyyden tunne kadonnut ja yhteyden kokeminen muiden ihmisten kanssa on helpompaa. Läsnäolon esteiden havaitseminen ja niistä vastuun ottaminen ovat tuoneet minulle vapauden olla aidosti minä. Sen on mahdollistanut koulutusryhmän tarjoama turva ja peili. Ulkoisten odotusten sijaan olen alkanut ohjautua sisältä käsin, kuunnella ja kunnioittaa omia tunteitani, tarpeitani ja unelmiani. Vaativuuden sijalla on yhä useammin armollisuus ja velvollisuuksien tilalla ne asiat, joista oikeasti nautin.

Oman persoonan kanssa työskentely on loppuelämän kestävä tehtävä. Oma prosessini on jatkunut läpi jatkokoulutuksen, jossa syvennyimme psyykkisiin ilmiöihin ja asiakastyöskentelyyn paitsi teoriassa myös käytännössä. Juuri siksi, ettei koulutuksesta olisi voinut valmistua katsomatta ensin omaan itseensä, välillä kaikessa tuskallisuudessaankin, koen saaneeni hyvät lähtökohdat Ihminen tavattavissa -mentorina toimimiseen: rinnallakulkijana ja peilinä kenelle tahansa, joka on kiinnostunut tutustumaan itseensä syvemmin tai kaipaa tukea elämän käännekohdissa."
- Katri Suhonen, oikeustiteen maisteri, Ihminen tavattavissa -mentor
 

***

"Olen suorittanut elämääni useampaankin loppuunpalamiseen asti. Elämäni on ollut miellyttämistä, myötäilyä ja kiltteilyä. Se on myös ollut täynnä erilaisia selviytymisstrategioita ja valheellisia kokemuksia yhteydestä muihin ihmisiin ja maailmaan.Vasta Ihminen tavattavissa -mentorkoulutus lennätti minut matkalle oman häpeäni maailmaan. Kolmannen opintovuoden lopussa ja neljännen alussa minussa lähti liikkeelle vielä tuolloin nimetön prosessi. Edetessään se kuitenkin avasi minulle tietä kohti minulle tuntemattomaksi jääneeseen häpeääni ja näin ollen se tarjosi ensimmäisiä todellisia yhteyden kokemuksia. 

Terve häpeä on välttämätön ja eheyttävä sekä yhteyttä ihmisten välille rakentava tunne. Häpeä voi myös olla rikkovaa, elämää myrkyttävää ja yhteyttä estävää. Tällainen häpeä on sisäistynyt osaksi ihmisen identiteettiä ja vääristää niin ihmisen maailmankuvaa kuin hänen minäkuvaansa. 

Häpeää voi kuitenkin oppia sietämään ja tunnistamaan. Häpeään sairastunut ihminen on itsensä hukattuaan hukannut häpeän terveet ja hyvää elämää edistävät elementit sekä sen, että parhaimmillaan häpeä toimii oppaana toipumisessa ja omaksi itseksi kasvamisessa. Häpeänsä tunnistanut ja hyväksynyt ihminen kykenee hahmottamaan esimerkiksi, miten ja miksi hän piiloutuu tai vetäytyy. Tunnistettu ja hyväksytty häpeä on myös merkki aitouden astumisesta ihmiseen: kun häpeän, en ole huono vaan voin huonosti. Häpeän, koska otan ensimmäisiä askeleita haavoittuvaisuuteni näyttämiselle. Sille, että olen arvokas, sille että tarvitsen muiden apua. "
- Ria Tuomas-Kettunen, kouluttaja, Ihminen tavattavissa -mentor

 
***

"Olen ammatiltani tutkija. Järki-ihmisenä olen suhtautunut kasvuun ja itsetuntemukseen analyyttisesti ja teoreettisesti. Noin 35 vuoden iässä aloin kohdata vaikeuksia elämässä. Ratkaisuni oli hankkia kirjoja toisensa perään. Kolusin Akateemisen ja Suomalaisen kirjakaupan hyllyt, nettikaupat ja kirjastot perusteellisesti, kantaen kotiin itsetuntemusoppaita; …”Miehet ovat Marsista, Naiset Venuksesta”,  ”Zen ja rakastamisen taito”,  ”kaikki se rakkaus mikä sinulle kuuluu”,  ”Miksi vahva nainen aina valitsee väärin”,   ”Kiukku on voimaa”  ja niin edespäin. Kävimme loputtomia keittiöpsykologisia keskusteluja ystävieni kanssa, vertaillen elämiämme lukemiimme oppaisiin. Tunsin iloa ja tyydytystä siitä, että ’tiesin’ miksi olin monella elämänalueella ajautunut umpikujaan. Silti mikään ei tuntunut muuttuvan.

 Ihminen tavattavissa mentorkoulutus haastoi minut ensimmäistä kertaa astumaan järjen ja tiedon alueelta tunnemaailmaan. Tutustuminen tunteisiin avasi ainutlaatuisella tavalla ymmärryksen siitä, mitä lukemani ’tieto’ omalla kohdallani tarkoitti. Suostumalla kokemaan vaikeitakin tunteita olen ensimmäistä kertaa elämässäni saanut kosketuksen siihen, millaisia asioita ja ristiriitoja kätkeytyy toistuvien ongelmien ja ajatus-mallien alle. Siltä pohjalta minussa on herännyt kiinnostus myös isompia kysymyksiä kohtaan: Millainen ihminen olen todellisuudessa? Mitkä ovat todelliset tarpeeni ja tunteeni? Miten koen itseni ryhmässä? Millaiset vuorovaikutustaidot minulla on? Mistä käsin olen tehnyt valintoja elämässäni? Osaanko vetää rakentavia rajoja?  Ja mikä tärkeintä: Elänkö itseni näköistä elämää?

 Olen näyttäytynyt elämässäni ulospäin melko kriittisenä, kaiken tietävänä ja vahvana ihmisenä. Sisimmässäni en kuitenkaan koskaan tuntenut olevani riittävän fiksu, tarpeeksi hyvä äiti, tai tarpeeksi pätevä koirankasvattaja. Se johti elämässäni ylisuorittamiseen. Olin vaativa ja pyrin täydellisyyteen, niin äitinä, kasvattajana kuin työntekijänäkin. Sen seurauksena minusta tuli ’superäiti’. En ainoastaan ollut tunnollinen, omistautuva ja kontrolloiva äiti, vaan loin samalla menestyksekkään uran jossa etenin nopeasti ja saavutin paljon.

 Vaikka elämäni oppiarvoineen ja jännittävine ulkomaan komennuksineen on näyttänyt ulospäin lähes täydelliseltä, todelliset seuraukset ovat olleet raskaita. Tyttäreni suhteen olen tehnyt valintoja syyllisyydestä käsin, asettaen itseni ja elämäni tyttäreni käyttöön. Olen myös suorittanut opintoja riittääkseni itselleni, opettajille ja vanhemmilleni. Samalla  sivuutin omat todelliset tarpeeni, hukkasin oman identiteettini ihmisenä ja varsinkin naisena, ja jätin suuren osan aikuista elämääni jotenkin ’elämättä’. Unohdin kokonaan kysymyksen, kenelle minä kuulun? Voisinko joskus hellittää ja antaa jonkun toisen tehdä asioita puolestani tai minua varten?  Voisinko luopua kontrollista?

 Toimintaa ohjasi koko ajan pelko: mitä minulle tapahtuu jos luovun kontrollista? Hajoanko, tai hajoaako maailma ympärilläni? Kelpaanko enää kenellekään?

  Työskentely Ihminen tavattavissa mentor-koulutuksessa on vaikuttanut perusteellisesti elämääni, ihan jokaisella elämänalueella: työpaikalla, kotona, suhteissa ystäviin, suhteissa perheeseen. Roolien alta olen löytänyt haurauden ja hylkäämisenpelon. Herkistyminen haavoittuvalle puolelleni on muuttanut persoonani ja suhtautumista sekä itseeni että ympärilläni oleviin ihmisiin. Vaativuuden, täydellisyyden tavoittelun ja kriittisen asenteen tilalle on noussut paljon lempeyttä, aitoa iloa ja onnellisuutta. Itseni kanssa työskentelyn myötä olen myös pikkuhiljaa alkanut saada enemmän rohkeutta kuunnella itseäni, todellisia tarpeitani ja unelmiani. Siitä voimaantuneena olen alkanut luopua suorittamisesta ja kontrollista ja kääntää huomiota työnteosta, äitiydestä, lemmikeistäni ja kotielämästä myös kohti itseäni, ja aikuista naiseuttani.

Läsnäolotaitoni ovat kehittyneet melkoisesti: Olen oppinut kuuntelemaan toisia, olemaan heistä aidosti kiinnostunut, sekä olemaan läsnä. Olen ymmärtänyt lopettaa ystävieni ja perheenjäsenieni jatkuva ”opettamisen” ja neuvomisen, sillä jokaisen on oivallettava ja läpikäytävä oma polkunsa itse.

Mentor-asiakkaat ovat yksi ihanimmista asioista mitä minulle on elämässäni tapahtunut.  Koulutus on avannut minulle kosketuspinnan siihen, kuka minä todella olen, mitä todella haluan tehdä ja mikä elämässä on oikeasti tärkeää minulle. Siitä on seurannut uskallus alkaa hahmottaa isojakin elämää koskevia ratkaisuja ja muutoksia, elää itsensä näköistä elämää. ”

 Tunnen kutsumusta mentorin työhön. Tavoitteenani on Ihminen tavattavissa mentorkoulutuksen jälkeen jatkaa kouluttautumista, oppiakseni entistä paremmin kohtaamaan ja ymmärtämään kanssaihmisiäni sekä voidakseni kulkea heidän rinnallaan kun he tarvitsevat tukea tai haluavat tutustua itseensä paremmin. Olen aloittanut tarinateatteri-ohjaaja koulutuksen, josta jatkan vuonna 2014 psykodraamaohjaaja-koulutukseen. Toiveena on tulevaisuudessa työskennellä vaikeiden nuorten vanhempien kanssa, pariterapeuttina, psykodraamaohjaajana sekä mahdollisesti kriisityössä."
-Paula Hohti, apulaisprofessori, Ihminen tavattavissa -mentor
 

***

“Todella hyvä kokonaisuus ja tutkimusmatka itseen. Koulutuksen sisältö tiivistyi neljän vuoden aikana, kun menimme kohti ammatillisempaa otetta. Pääsimme harjoittelemaan työntekoa suorassa työnohjauksessa ja tämä tuo turvaa tulevaa työtä ajatellen. Myös oppilasluentojen valmistelu itseäni kiinnostavista aiheista, addiktioista ja narsismista, oli antoisaa. Koulutus oli joka euron arvoinen.”   
–Sarianna Nikula, Ihminen tavattavissa -mentor

 

***

"Vaikka tässä hetkessä olen vasta aloittelemassa toisen vuoden opintoja mentorkoulutuksessa, niin koen jo nyt saaneeni enemmän kuin mitä alunperin kuvittelin tästä koulutuskokonaisuudesta edes mahdollisen neljän vuoden ajalla saavani.

Olin jo jonkin aikaa tehnyt tutkimusmatkaa itseeni, lähinnä päihdehistoriani ja sitä seuranneen raitistumiseni myötä. Hellstenin kirjallisuus tuli raitistumiseni alkuvaiheessa tutuksi ja koin hyvin vahavana sisäisenä kutsuna ja jonkilaisena jatkumona matkaani tämän koulutuksen, vaikka reilun puolitoista vuotta tätä asiaa mielessäni pohdinkin. Lopullisen päätöksen synnyttyä, varmuus koulutuksen kannattavuudesta on vain askel askeleelta lisääntynyt.

Parhaita kokemuksiani tähän mennessä ovat olleet ne tilanteet, joissa olen saanut tunnetasolla kohdata jo hyvin varhaisessa lapsuudessani tapahtuneita, varsin traumaattisia kokemuksia. Nuo syvimmällä piilossa olevat tunteet, kun esiintullakseen vaativat vankkumattoman turvallisen ja luotettavan  ilmapiirin. Itselleni ehkä suurin yllätys, jos sitä nyt yllätykseksi sinällään voi kutsua, on ollut koulutuksen suhteen se, kuinka nopeasti meidän opiskelijoiden välille muodostui todella turvallinen, luottamuksellinen jopa rakkaudellinen suhde. Tuohon kun lisätään vielä todella ammattitaitoiset kouluttajat, niin lopputulos ei voi olla mitään muuta kuin parasta mitä minä kohdalleni voin koskaan kuvitella saavani, matkalla syvimmälle, todelliseen minuuteeni. Tuota luottamuksellista ilmapiiriä on ehkä mahdoton tässä sanoiksi pukea, sillä se täytyy itse jokaisen henkilökohtaisesti kokea, mutta jotakin tuosta ilmapiiristä ja sen turvallisuudesta kuvastanee se, että itse olen aikaisemmin matkallani saanut käydä jo melkoisen määrän menneisyyttäni, niin vertaistuen kuin tiiviin pitkäkestoisen psykoterapiankin avustuksella, mutta tämänkaltaiseen, rakkaudelliseen ilmapiiriin en vielä ollut aikaisemmin törmännyt.

Toisaalta osa tuosta luottamuksesta saa alkunsa minusta itsestäni tai siitä, että suostun toisiin ihmisiin luottamaan, samalla läpikäyden juuri niitä itselleni kipeimpiä tapahtumia, mutta silti väitän etten tässä vaiheessa elämääni missään muualla olisi tuollaiseen luottamukseen omalta osalta olisi ollut valmis uskaltautumaan.

Vaikka jo alkuvaiheessa vahvasti sisimmässäni koin tämän koulutuksen tarjoavan minulle juuri niitä tarvitsemiani palasia minuudestani, niin kokonaisuutena olen jo tässä vaiheessa mykistynyt siitä, kuinka paljon tällä porukalla onkaan minulle ollut annettavaa. Uskallan jo tässä vaiheessa koulutusta todeta saaneeni opiskelijatovereistani ystäviä, joiden  uskon kulkevan mukanani läpi elämän. Ihmiselle joka aikaisemmin elämässään on pääsääntöisesti kokenut olevansa yksin maailmassa, tälläinen kokemus on varsin ainutlaatuinen."
- Kimmo Rasila,  mentoropiskelija

 

*** 

"Mentorkoulutus merkitsi minulle neljän vuoden tiivistä prosessia itseni kanssa ja osana ryhmää. Ryhmän palaute toiminnastani ja siitä millaisena he minut näkivät ja kokivat, vahvisti itsetuntemustani ja ymmärrystäni siitä millainen olen, antoi luvan olla sitä mitä olen.

Koulutuksessa painotetaan vahvasti oman itsetuntemuksen merkitystä. Täytyy siivota omat kaapit ja vakiinnuttaa yhteys omiin tunteisiin ja tarpeisiin ennen kuin istuu mentorin tuoliin. Se on arvokas periaate ja mentorin työn laadun tae.

Olen kohdannut omat selviytymisstrategiani ja luopunut niistä vähitellen. Tilalle on alkanut kasvaa uusi identiteetti, persoona. Menneisyystyöskentely toiminnallisten menetelmien avulla ja kipeiden tunteiden läpieläminen ovat muuttaneet ja eheyttäneet minua syvästi. Sitä kautta on voimistunut yhteys omaan sisäisyyteeni, ”ohjausyksikköön”, joka on korvaamaton tutka oman hyvän elämän luomisessa ja mentorin työssä.

Myös teorioita oli innoittavaa opiskella kun ensin kasvoi maaperää, mihin uutta tietoa istuttaa. Koulutus mahdollisti minulle myös uudenlaisen ammatti-identiteetin. Työnantajani suhtautui myönteisesti koulutukseeni ja olen kiitollinen kun olen saanut muokata työnkuvaani osaamiseni kehittyessä. Hiljattain yksi pala koko työ- ja opiskeluhistoriassani loksahti paikoilleen kun käynnistin Taideyliopiston Sibelius-Akatemian alumnimentorointiohjelman.

Koulutuksen myötä sain niin ikään laajan tukiverkoston, joka koostuu upeista persoonista, vastuullisista aikuisista. Tukiverkoston, jonka puoleen voin kääntyä missä tahansa asiassa.

Mentorkoulutus on siis kokonaisuudessaan vaikuttanut tapaani elää, olla yhteydessä itseeni ja toisiin. Olen ihan toisella tavalla läsnä missä tahansa vaikutankin; työryhmän vetäjänä, ystävänä, parisuhteessa, tanssiparketilla tai mentorointisessiossa. Tällä hetkellä elän kaikin puolin tasapainoista ja hyvää, omannäköistäni elämää."
- Tiina Tuomikoski, laatupäällikkö, Ihminen tavattavissa mentor