Blogi

30.10.2019

Viha on elämää suojaava voima. Se on rakkauden toiset kasvot. Se ei koskaan kohdistu toisen persoonaan, haluten vahingoittaa tai loukata. Se kohdistuu aina vääryyksiin, toisen käyttäytymiseen ja tekoihin. Viha asettaa rajat ja toimii oman ja muiden haavoittuvuuden suojana.

25.10.2019

Inhimillinen kohtaaminen terveydenhuollossa ei valitettavasti ole itsestäänselvää, vaikka suomalainen terveydenhuoltomme onkin asiantuntemuksen osalta huippuluokkaa. 

17.10.2019

Tunnistanko pelon? Tunnustanko pelkääväni? Uskallanko tai osaanko kulkea sitä kohti? Vai annanko sen lopulta nujertaa minut? Tiedostanko pelkääväni, tunnenko pelon voiman? 

Näitä pohdittiin ääneen tänään hevosten kanssa puuhatessa, hevosten harjaamisen yhteydessä. 

16.10.2019

Rajat kiinnostavat minua, kirjoitin joskus. Kiinnostavat edelleen. Ihmisellä on syvä tarve liittyä toisiin, mutta samaan aikaan yhtä vahvana tarve olla vapaa, erillinen ja riippumaton. Martti Lindqvist tiivisti sen niin, että ihmisellä on kaipaus syliin ja kaipaus vapauteen.

15.10.2019

Siinä se nyt on, ensimmäinen askel kohti uutta tuntematonta. Tahdoin tehdä asian hyväksi jotain konkreettista, siispä ostin paperikalenterin, ajanvarauskalenterin terapeuttiharjoitteluani varten.

11.10.2019

On kummallista havaita, että samaan aikaan kun parisuhde on eteenpäin menemistä ja yhteisen tulevaisuuden rakentamista, niin jokainen yhdessä eletty päivä vetää meitä ajassa taaksepäin. 

10.10.2019

Ihmisillä on kyky tehdä kaikenlaisia tulkintoja ja oletuksia mitä erilaisimmista asioita.  Havainto on sellainen, minkä jokainen ihminen mistä päin maailmaa tahansa näkee samanlaisena. Nainen istuu tuolilla, mies puhuu puhelimeen tai lapsi itkee.

01.10.2019

Pysähdyin R-kioskille ostaakseni lentävän lounaan vaihtaessani työpistettä kesken päivän. Vanhempi mies istui penkillä kioskin ulkopuolella. Tervehdin häntä ohi kävellessä, mutta hän ei vastannut mitään.

30.09.2019

Muutos. Vaikuttaa siltä, että ihmiselle on jollakin tapaa luontevaa vastustaa muutosta. Emme halua muuttua, ja mieluummin vaikka kärsimme paljon, ennen kuin todella suostumme pysähtymään muutoksen tarpeen äärelle.

24.09.2019

Muistan kun joitakin vuosia sitten koin ensimmäisen kerran aavistuksen omaisesti minussa olevan syyllisyyttä, joka ei minulle kuulunut. Se tunne tuli ja meni, aivan kuin joku olisi avannut oven ja ilmavirta olisi osunut kasvoihin ja sitten sitä ei enää tuntenut.