Ensimmäinen edellytys läsnäolon tilaan pääsemiseksi on uskallus menettää kontrolli. Sillä läsnä tässä hetkessä voi olla vain haavoittuvana, avuttomana ja heikkona. Toisin sanoen lapsen kaltaisena. Nöyryys on siis sellaisen ihmisen ominaisuus, joka on läsnä tässä hetkessä.
Toinen ominaisuus on kiitollisuus. Sillä vain se, joka on kiitollinen, on oppinut hyväksymään tämän hetken, sellaisenkin, joka sisältää vaikeuksia ja vastoinkäymisiä. Kiitollinen ihminen hyväksyy sen mikä on juuri nyt, siksi hän on siinä läsnä sensijaan, että vastustaisi sitä.
Onni ei löydy oikeista olosuhteista, vaan niiden hyväksymisestä, jotka nyt ovat. Ei voi muuttaa mitään ellei ensin asetu siihen mikä nyt on. Vasta silloin tietää mitä muuttaa ja mitä ei. Kaikki viisaus syntyy nyt -hetkessä, sen hyväksymisestä ja siinä elämisestä.
Läsnäolon tilassa elävä ihminen ei yritä pakottaa elämää uomiin, joihin se ei ole hakeutumassa. Hän myötäilee, hyväksyy ja kokee kiitollisuutta, jopa sellaisesta mitä monet pitävät itsestään selvyytenä. Tässä hetkessä elävä ihminen elää herkästi tietoisena elämän rajallisuudesta, kauneudesta ja ihmeestä. Siksi kolmas ominaisuus on kyky ihmetellä, ihmetellä sitä mitä monet eivät edes näe.
Neljäs on rohkeus. Rohkeus on sitä, että kuuntelee sisintään ja muuttaa kuulemansa teoiksi. Tekee sen minkä sydän ilmoittaa oikeaksi ja todeksi, vaikka sovinnaisuuden ja järjen ääni julistaisivat sen hulluudeksi. Vain hullut elävät, järkevät kritisoivat niitä jotka elävät. Kateus ja katkeruus näyttävät juuri siksi seuraavan heitä. Rohkeat pelkäävät mutta tekevät sen mihin uskovat peloistaan huolimatta. Eihän rohkeus sitä ole ettei pelkää, rohkeutta tarvitaan juuri siksi että pelkää.
Ihminen tavattavissa -koulutusohjelman perustaja Tommy Hellsten
www.wisdomhouse.fi
