Häpeän ja pelon voimat on kuin erillinen kehkeytyvä ja muovautuva olento ihmisen sisällä, joka ohjaa psyykeen toimintaa siten että nuo voimat estää ihmisen ilmentymistä omana autenttisena itsenään ja ilmaisemasta itseään suoraan ja linjakkaasti.
Todellisen itsen ilmentämisen välttely vie pahimmillaan koko elämän käyttöenergian.
Välttelytoiminta syntyy lapsuudessa ympäristöstä luettujen signaalien vaikutuksesta. Nuo signaalit jää hermoston rakenteeseen ja ne kehkeytyy hiljalleen ikäänkuin identiteetin määrittäväksi uskomusmaailmaksi ihmisen tajuntaan. Kaikkein traagisinta on se, että lapsi ei osaa vielä tulkita signaaleita laaja-alaisesta perspektiivistä käsin, vaan usein tulkitsee kaikki, etenkin negatiivisuuteen liittyvät ympäristöstä tulevat signaalit omaksi syykseen. Ja alkaa niiden perusteella kokemaan syvää huonoutta, häpeää ja riittämättömyyttä. Tuo kokemus huonoudesta perustuu siis usein väärin tai puutteellisesti tulkittuihin ympäristön signaaleihin.
Peittääkseen tuon alunperinkin valheelliseen käsitykseen perustuneen syvän huonouden kokemuksen muilta, ihminen alkaa kehkeyttää itsellensä nerokkaasti strategisesti käyttäytyvää valepersoonaa, jotta tulisi kuitenkin ympäristön hyväksymäksi. Oma arvo ei tuolloin perustu siihen kuka oikeasti aidosti on, vaan siihen, mitä suorittaa ja tekee ja miten osaa asettua ja muovautua muiden mukaan.
Tuo sisäinen strategi usein ihmisen tiedostamatta ”haistelee” jatkuvasti ympäristön signaaleja ja siten ihminen voi jatkuvasti kameleonttimaisesti muovautua ympäristön odotusten mukaiseksi ja kadota siten jatkuvasti omasta aidosta itsestään.
Tuo sisäinen strategi on usein kehittyvälle lapselle välttämätön, että selviää hengissä, eikä tuhoudu ympäristön asettamien vaikeiden ja joskus jopa henkisesti murskaavienkin kokemusten kanssa.
Aikuisuudessa tuo sisäinen strategi on kuitenkin tiedostamattomana varsin tuhovoimainen. Se estää itsen aidon ilmentäisen, joten se estää myös aitojen ihmissuhteiden syntymisen ja siten elämästä jää paljon kauneutta ja runsautta kokematta. Strategi voi olla niin vankka että ihminen luulee olevansa se aidon minuuden sijaan.
Häpeäsairaus ohjaa tuolloin ihmisen käyttäytymistä kuin erillinen kehkeytyvä olento ja aiheuttaa jatkuvaa pahoinvointia ihmisen sisällä. Pahoinvointi on todella tärkeä ja tarpeellinen viesti ihmiselle, että jotain tulisi tehdä.
Se että tulee tietoiseksi sisäisestä strategista on ensimmäinen välttämätön vaihe parantumista ajatellen. Toinen, haastavampi ja perustavanlaatuisempi vaihe on purkaa tuo uskomusjärjestelmä pois omista rakenteista. Purkutyö voi kestää pitkään ja oleellisimpia asioita sen onnistumiseksi on että kehosta päästetään pois sinne kertyneitä tunnetukoksia. Onneksi tunteiden purkamiseen on kehitetty lukuisia menetelmiä, joten jokaiselle varmasti löytyy ominainen tapa.
Soili Sipilä, Tommy Hellsten -instituutin opiskelija
