Olen pohtinut lopputyötäni kirjoittaessani, miten elämän merkityksettömyys on hiipinyt elämääni ja miten se on vaikuttanut laaja-alaisesti elämään näyttäytyen yhtenä uupumuksen osana. Olin itse elänyt elämääni omien opittujen toimintamallieni kanssa, jotka ei eivät pohjimmiltaan tyydyttäneet edes minun perustarpeita, saati sitten sitä mitä minä oikeasti tahdoin. Perustarpeet, joita on meillä kaikilla ihmisillä, siitä asti, kun tähän maalliseen elämään synnymme.
On aivan luonnollista, että pyrimme keksimään keinot tyydyttää tarpeemme jo lapsena – varsinkin silloin, kun emme aina ole saaneet kehityksellemmekin tärkeää vastakaikua vanhemmiltamme silloin, kun se olisi heidän tehtävä ollut.
Opimme tavan tulla toimeen ja nähdyksi tavalla tai toisella, koska olemme pohjimmiltamme viisaita ja luovia. Se millaisen tavan kukin opettelee olla ja kokea yhteyttä muihin ihmisiin seuraa meitä aikuisuuteen.
Kun merkityksettömyys alkaa puhuttelemaan meitä, ilman, että olemme siitä vielä tietoisia saattaa alkaa aikaisemmin tärkeältä tuntuneet ja elämää ylläpitäneet asiat, kuten työ ja parisuhde myös kadottamaan merkitystään ja tuntumaan epätodelliselta. Kun oman elämän asiat pyyhitään elämän näyttämöltä pois syystä tai toisesta, tämänkaltainen elämänmuutos ja tyhjentyminen voi johtaa painavan kysymyksen äärelle: Kuka minä olen, olenko yhtään mitään?
Merkityksellisyyden tunne on tärkeä ja keskeinen ihmisen elämässä. Elämän merkityksellisyyden tuntuun vaikuttaa moni asia ja yhden ison roolin ihmisen elämässä saa työn kautta koettu merkityksellisyys. Tämän myötä työpaikoilla koetut epäoikeudenmukaisuus ja kohtaamattomuus ja toimenpiteet voivat aiheuttaa isoa heilahduksia ihmisen elämässä. Elämä antaa erilaisia kohtia meille, hyvin eri ikäisinä, missä saamme pohtia todellista elämän tarkoitusta juuri omalla kohdallamme. Nämä ovat syviä kysymyksiä ja saatavat saada energialähteet sammumaan hetkellisesti ja tämän myötä olemme uupumuksen partaalla.
Ihminen voi kokea merkityksellisyyttä toisten auttamisesta, kuulumisesta johonkin yhteisöön, harrastustoiminnasta, opiskelusta, työstä tai jostain asiasta mistä innostuu ja minkä kautta saa kokemuksen siitä, että on osa isompaa kokonaisuutta ja itsellä on myös tämän myötä merkitystä. Tämä on käsitykseni mukaan myös hyvin inhimillistä, sillä olemme laumaeläimiä ja luotu kulkemaan yhteydessä ja merkityksessä.
Joskus ihmisellä on esteitä kokea yhteyttä itseen, tunnistaa omia tunteita sekä tarpeita. Tämä heijastuu myös yhteydettömyytenä muihin ihmisiin ja saattaa alkaa näkemään itsensä ikäänkuin väärässä valossa ihmissuhteissa ja eri ympäristöissä. Tekee tulkintoja ihmisten sanoista ja ilmeistä. Ja nämä kokemukset voivat heijastua muiden ihmissuhteiden lisäksi myös työpaikoilla tapahtuviin asioihin ja kokemuksiin.
Psykiatri Juhani Mattilan käsityksen mukaan psyykkisen energiamme määrä on suhteessa siihen, miten merkityksellisiksi koemme itsemme, asiamme ja koko elämämme.
Näin ajatellen merkityksellisyys ja uupumus ovat käänteisessä suhteessa toisiinsa sekä sairastumisessa, että toipumisessa. Yleensä asia esitetään väärinpäin, kun sanotaan merkityksettömyyden olevan seuraus uupumuksesta. Aivan sama virhepäätelmä tehdään, kun selitetään merkityksettömyyden johtuvan masennuksesta.
Syyn ja seurauksen suhde kääntyy täysin päälaelleen, jollei ymmärretä, että ihminen voi huonosti, jos hänen elämästään puuttuu merkityksellisyys. (Lähde: Juhani Mattila – Uupumuksesta takaisin elämään)
Yhteenvetona voi todeta, että sairastuminen ei johdu vain energian loppumisesta kuten normaalissa ja terveessä väsymyksessä. Uupumisen perusongelma on, etteivät akut lataudu, koska ihmisellä ei ole toimivia latauspisteitä. Käyttöenergiaa ei synny, kun uusia merkityksiä luova mieli ei enää toimi. Pahimmassa tapauksessa se on mennyt rikki tai tullut muiden rikkomaksi. Tämä kaikkien oireiden ja ongelmien pohjimmainen syy pysyy täysin piilossa, jos merkityskato ilmenee vain uupumuksena.
Tervetuloa terapiaan, sillä se on paikka missä saa luottamuksella ja turvallisesti tarkastella omia kadonneita merkityksiä, sekä tunteita että tarpeita ja omien toimintamallien ilmenemismuotoja.
Kaisa Kimari, Ihminen tavattavissa -terapeuttiharjoittelija
