Tänä kesänä olen onnistunut huomaamaan eteeni avautuneita tilanteita, joita nimitän elämän lahjoiksi. Niitä hetkessä eläessä ja myöhemmin katsoessa on syntynyt hyviä ja syviä tunneoivalluksia. Tässä tärkeää on ollut siihen havahtuminen, että olen toistuvasti saanut ottaa vastaan lahjana jotakin, jolle hetki on antanut tilaisuuden.
Kun vain itse olen ottanut avoimin mielin askeleen johonkin, se onkin poikinut toisen tai monta muuta. Vain muutama selventävä esimerkki näistä tähän:
Oma ensiaskeleeni oli lähteä toiselle paikkakunnalle kiinnostavaan konserttiin. Siitä kertominen poiki hienon kohtaamisen tärkeän ihmisen kanssa, koskettava lahja. Konserttikin oli hieno ja sen sijainti mahdollisti nostalgisen pyörähtämisen lukioaikaisissa tärkeissä ympäristöissä, suunnittelematon bonuslahja. Lisäksi yöpyminen sukulaisen luona mahdollisti yhteisen suhdetta syventävän ekstraretkipäivän maaseutureittejä ajellen. Elämän lahjoja toisensa perään, yhden konserttiin lähdön tuloksena. Liikkeelle lähtö ilman valmista suunnitelmaa avasi sielun sille kauniille, minkä elämä hetkessä toi tarjolle ja tartuttavaksi.
Olin myös päättänyt lähteä erääseen inspiroivaan taidenäyttelyyn. Tästä mainittuani sain yllättäen kutsun taiteilijan kotiin lounaalle, mihin arkailin tarttua. Kun sitten hylkäsin itseäni pienentävät ja kontrolloivat ajatukset, sain vastaanottaa mitä yltäkylläisimmän ilon. Lämmin isäntäparin lounaskohtaaminen ja näyttely. Päälle tuli hetkessä tarjolle tutustuminen viehättävään taiteilijan ystävättäreen sekä kaupunkikävelyllä satunnaisen, kauniin ja historiallisen talon kotiesittely. Hengästyttävän paljon kaikkea ihanaa ja merkityksellistä monenlaisesta elämän rosoisuudesta huolimatta. Pakahduttava kiitollisuus kauneutta tulvivista tilanteista ja ympäristöistä, kun jälleen avauduin sille, mitä en osannut odottaa.
Ystävien luokse ajaessa poikkesin tyttären ansiosta upeassa kylpyläkohteessa keskellä metsää. Sen seurauksena pääsin jännittävään kilpaan ajan ja seuraavaksi liikenteen kanssa tyttären bussin perävaloja seuraten. Loistava harjoitus ja lahja äidille väärän reitin aiheuttaman häpeän selättämiseksi ja yhteinen luopumisharjoitus hallitusta tilanteesta. Ja sittenkin se päättyi bussiin pääsyyn. Itse perille päästyäni sain leppeän illan päätteeksi vielä olla läsnä, kun ystävien nuorimmainen tuli veneretkeltä juuri kihlatun morsiamensa kanssa. Voi sitä jaettua onnea ja elämän lahjojen kirjoa yhteen päivään!
Osa näistä elämän lahjakokemuksistani eivät ehkä ulkopuolisin silmin ole tapahtumina olleet kovin kummoisia, mutta omassa todellisuudessani ne ovat olleet merkityksellisiä ja jollakin tavalla yllätyksellisiä. Tästä esimerkkinä parin päivän takainen saunailta, johon päädyin lyhyellä varoajalla erään pienen tapahtumailmoituksen myötä. Harmaan ja tuulisen päivän kotiin jämähtämistä vastustaakseni otin askeleen ulos. Päädyin pieneen porukkaan emännän apukäsiksi ja mukavaan lautapelihetkeen. Sain nähdä taivaan kirkastuvan, pulahdin lähijärven rantasaunasta mahtaviin aaltoihin ja kotiin lähtiessä silmät osuivat pariin isoon kanttarelliapajaan, joista sain hupparitaskun täydeltä kotiin tuliaisia. Arki-illan juhlaa täynnä lahjaa.
Toisinaan liikuttava elämän lahja on ollut ”vain” koettu lämmin yhteyden tunne jonkun kanssa, tutun tai tuntemattoman. Tai jonkun kauniin äärelle pysähtyminen ja ehkä sen valokuvatuksi saaminen. Merkitykselliseksi elämän arkisetkin lahjat muodostuvat, kun huomaan ne ja liikutun sisäisesti niiden syvästä hyvää tekevästä voimasta.
Tällaiset elämän lahjat, minulle ansiotta annetut, ovat minulle kauniisti ja rakkaudella tarjottuja. On paljon itsestä kiinni, että alan nähdä niitä ja ottaa niitä vastaan. Kun kykenen asettumaan itseni kokoiseksi ja luovuttamaan omasta säätämisestä ja kontrollista, alkaa tyhjyys korvautua täyteydellä. Ja kaiken takana on Elämä, jolla on Suurin Rakkaudellinen Tahto jakaa lahjojaan – myös minulle.
Ritva Suikkanen, Ihminen tavattavissa -terapeutti ITT®
