Olen 30 -vuotta seurannut sitä, miten ihmisten tukeminen on liukunut ihmisten kokonaisvaltaisesta auttamisesta ja tuesta ammattilaisten täsmäsuoritteisiin.
Samalla kun ymmärrys ihmisestä on kasvanut, se on myös hajautunut erityisosaamisen alueeksi. On erilaisia yksiköitä ja erikoistumisalueita.
Nyt kun yhteiskunnassa säästetään ja täytyy toteuttaa silti hyvin monipuolista palvelua, halutaan tehokkuutta. Suurentamalla organisaatioita, etääntyy johtaminen arjesta ja johdossa on aikaa seurata vain ”tuloslukuja”.
Ja tuloslukuina näkyy montako minuuttia työntekijä on tekemisissä asiakkaan kanssa tai mitä toimenpiteitä on suoritettu tai montako kirjausta on tehty tai asiakastietojärjestelmän prosessia suoritettu.
Samalla ihmiskäsitys on medikalisoitunut. Ihminen nähdään joko toimivana, tai rikkinäisenä. Ja jos ei toimi oikein, eli oireilee, tutkitaan oiretta, määritetään diagnosoimalla se ja sitten yritetään se poistaa nopeasti ja tehokkaasti. Helpoimmin lääkkeillä tai lyhytterapialla.
Uskon että moni ihmisen ”oire” on kuitenkin monesti normaali reaktio sairaaseen ympäristöön. Joko nykyiseen tai menneeseen. Omaan kasvuympäristöön tai nykyiseen paineita luovaan ja mahdottomia asioita ihannoivaan ympäristöön.
Harvassa ovat ne paikat, joissa on todella aikaa syventyä, tutkia, kohdata ja käsitellä sitä kaikkea mitä mielemme kantaa.
Kaiken tämän nykyisen kiireen ja paineen ja tehokkuusajattelun keskellä kuitenkin edelleen tekee työtään yksi taho, joka tekee pitkiä prosesseja, joissa ihmiset kohtaavat itseään ja toisiaan. Ja olen ollut onnellinen siitä, että olen tässä saanut olla mukana. Eli ohjaajana Tommy Hellsten -instituutin kasvuryhmässä.
”Tee työtä, jolla on merkitystä” sanotaan. Ja juuri näin olen kokenut.
Timo Jattu
Työnohjaaja, kouluttaja, terapeutti
