Suurin osa meistä on ehdollisen rakkauden lapsia. Rakkauden, joka hyväksyy ja arvostaa kun olemme tietynlaisia. Käytöksemme, toimintamme ja olemuksemme vastatessa odotuksia.
Ja kun emme täytä noita odotuksia, jäämme kaipaamaan sitä, että tulemme jälleen nähdyksi ja arvostetuiksi. Jos emme koskaan siinä riittävästi onnistu, jää sisälle tyhjiö. Jos onnistumme täyttämällä odotukset, ei sisin usko että kelpaisin omana itsenäni. Sellaisena mitä syvimmältäni koen olevani tuon käytöksen ja olemuksen takana, joka on opittua.
Ja kun olemme ehdollisen rakkauden lapsia, tulemme helposti ehdottomiksi myös itseämme kohtaan. Ehdottomiksi siitä, mitä meidän tulee olla. Tai ehdottoman varmoiksi siitä, että emme ole koskaan riittäviä.
Ja kun olemme ehdottomia itseämme kohtaan, alamme olla ehdottomia myös muita kohtaan, jotta he saavuttaisivat samat vaatimukset, joita itseämme kohtaan olemme asettaneet. Tai sitten nostamme toisia itsemme yläpuolelle. Näemme toiset parempia ja itsemme huonompina. Ja koemme ansaitsevamme heikomman paikan tai kohtelun.
Ja kaiken tämän keskelle jää kaipuu pyyteettömästä rakkaudesta. Siitä, johon emme kykene, eikä kukaan muukaan näytä kykenevän. Paitsi ihastuessa ja rakastuessa. Tuossa hormonihuuruisessa mielentilassa toinen on täydellinen sellaisena kuin hän on. Pieni vauvakin on täydellinen. …kunnes käyttäytyminen alkaa murtaa tuota ehdotonta rakkautta.
Meistä ei koskaan tule täydellisiä rakkaudessamme. Läheisillekin täytyy asettaa rajoja, esittää toiveita ja ilmaista tunteita.
Mutta voimmeko vahvistaa kaiken takana sitä näkyä, että toinen ihminen voi olla arvokas omana itsenään. Epätäydellisenä, välillä hankalana? Voimmeko vaalia ajatusta, että itse olisimme riittävän hyviä ja arvokkaita keskeneräisinä? Ja voimmeko saavuttaa useammin niitä hetkiä, joissa olemme läsnä hyväksyvinä ja itseämme ja toista arvostavina.
Kun tulemme toista hetkeksi lähelle, vailla ehdottomuutta, syntyy yhteyttä. Ja kun on syntynyt yhteyttä, syntyy toivo sen syntymisestä uudelleen. Ja kun se syntyy uudelleen, syntyy luottamusta. Ja kun syntyy luottamusta, rakentuu turvallinen ihmissuhde. Ja se säilyy, kun tulemme yhteyteen yhä uudelleen. Myös vaikeuksien jälkeen.
Timo Jattu
Työnohjaaja, kouluttaja, terapeutti
Helmikuussa aloittavien Ihminen tavattavissa -kasvuryhmien hakuaika on päättymässä 18.1.2026. Pidä huolta, että pääset aloittamaan matkasi seuraavien joukossa! Hakemukset käsitellään ja paikat täytetään saapumisjärjestyksessä, joten jätä hakemuksesi mahdollisimman pian. Lue hakuohjeet ja jätä hakemuksesi täällä.
Blogikirjoitustemme avulla pyrimme tuomaan esiin ihmisiä tavattavaksi ja tuomaan erilaisia näkökulmia, jotka toivottavasti herättävät sinussa uusia oivalluksia ja antavat pohdittavaa.
Liity mukaan uutiskirjeeseemme ja varmistu, että kuulet uusimmista blogikirjoituksista, podcasteista, YouTube-videoista ja muista ajankohtaisista asioista! Mukaan pääset täältä.
