Miten paljon me usein ihaillaankaan rohkeutta, ihmistä joka uskaltaa ylittää itsensä, tekee asioita jotka ehkä pelottaa, päätöksiä jotka saattaa toisesta tuntua ylitsepääsemättömiltä. Rohkeudella on monesti suuruuden kaiku, se on jotain isoa ja mahtavaa, teko, joka saa ainakin hänet, joka vielä kerää omaansa, haukkomaan henkeään, huokailemaan ihastuksesta, toiset jopa vihaiseksi jos itse ei kutsun kuultuaan ole uskaltanut.
Milloin jäit viimeksi miettimään sitä, miten paljon vaatii rohkeutta kieltäytyä jostain? Kuiskata ehkä hiljaakin ei, pysähtyä omalle puolelleen vaikka asia olisi niin pieni että se olisi muille näkymätön. Antaa tilaa itselleen, omalle totuudelle vaikka se tarkoittaisi sitä, että minä jään lähtötelineisiin muiden pinkoessa kohti maaliviivaa.
Miten paljon mahtuu lempeyttä siihen hiljaisuuteen jolla suojaan itseni kun muut ympärillä huutavat omaa totuuttaan. Tommy Tabermann on aikanaan kysynyt viisaan kysymyksen; ”Miten paljon rohkeutta uskallan tänään jättää käyttämättä?”
Rohkeudella on monta viittaa, yhtä monta kuin viitan kantajaa. Pienikin rohkeus on rohkeutta, muille näkymättömänäkin se saattaa olla minulle maailmani mullistavaa. Älä väheksy omaa rohkeuttasi, sitä pienintäkään askelta kohti omaa totuutta. Toinen viisas Tommy, Tommy Hellsten on sanonut; ”Rohkeutta ei ole se, että ei pelkää, vaan se, että tekee siitä huolimatta!”.
Niin se on. Minun rohkeuteni on minun näköistä, pienenäkin minulle suurta ja ennen kaikkea suojaavaa.
Pelon ylittävää rohkeutta meille kaikille tähänkin päivään, olkoon se sinulle juuri sinun kokoistasi!
Ihminen tavattavissa -terapeutti ITT® Essi Sivula
www.suomentyoyhteisoterapeutit.fi
