Tätä on lähiaikoina kysytty minulta aika usein, no nyt voin vastata siihen näin kokemusasiantuntijan varmalla otteella, koska hetki on lähellä.
Tuntuuko se edes miltään? Miltä elämän eläminen tuntuu? Tuntuuhan se, ainakin se tuntuu siltä, että olen elänyt jo jonkun aikaa, nähnyt, kuullut ja vallankin tehnyt paljon kaikenlaista. Vähän tuntuu, myös siltä miltä tuo numero 50 tuossa kuvassa näyttää, vähän kuluneelta, mutta hyvin selvästi erottuvalta, merkitykselliseltä, minut nähdään. Silti tuntuu siltä, että kaikki parhaat jutut ovat kuitenkin vielä kokematta ja näkemättä, mahtavaa että näen tuohon läheiseen mutkaan, mutta en yhtään tiedä mitä sieltä on tulossa. Niin kuin tämä hetki, juuri nyt aurinko paistaa ja olen levollisena itseni kanssa.
Osan jutuista olisin voinut jättää sanomatta ja tekemättä, mutta yhtään hetkeä en jättäisi elämättä. Suurin piirtein, (helikopterista katsottuna) elämäni kestää tarkemmankin syynäyksen, ainakin itse olen sitä voinut ja halunnut tarkastella, myös ihan läheltä, jopa niin läheltä, että olen joutunut sen kanssa lattialle mykkyrään huutamaan tuskaani. Joskus valtavan häpeän ja riittämättömyyden läpi ei ole meinannut edes auringon valo päästä, joskus taas olen seissyt valon edessä ja nähnyt siinä täydellisen kirkkaan kuvan itsestäni, sen mikä minä oikeasti olen, täydellinen juuri näin risaisena kuin olen.
En ole tarkoituksella ketään vahingoittanut, tai no, olen varmasti omissa kivuissani tehnyt sitäkin. Sitä häpeän. Tarkoituksetta ja ymmärtämättömyyttäni varmasti olen muita oman tunkioni äärelle raahannut, hyväksyn senkin ja pyydän anteeksi niiltä joilta en vielä ole pyytänyt. Minulla on tänäänkin aivan loistava uusi mahdollisuus tehdä valinta, olla hyvä ja armelias itseäni kohtaan ja sen armon varjossa todennäköisesti ymmärrän muidenkin olevan keskeneräisiä.
Laskelmieni mukaan viimeinen kolmannes elämästäni on vääjäämättä käynnissä, hyväksyn senkin. Sitä taas en hyväksy, jos en elä sellaista elämää mikä on minulle hyvä. Selvitän uupumatta sitä, kuka minä olen ja mitä minä haluan? Ihmettelen tätä kaikkea, koska ymmärrän nyt jo sen, että en ymmärrä oikein mitään.
Lokakuun 6. klo 23.14 se sitten tapahtuu, täytän 50! En hetkeäkään ennen, enkä sekuntiakaan sen jälkeen. Menetän todennäköisesti sen suuren hetken, koska melko varmasti nukun silloin kun aika on. Eli en varmasti osaa vastata tuohon suureen kysymykseen edes huomenna, miltä tuntuu, kun täyttää 50? Kertokaa te, ketkä valvoitte, tapahtuiko jotain mullistavaa nukkuessani?
Juuri nyt tuntuu hyvältä, eilenkin tuntui, huomisesta en vielä osaa sanoa, pääasia että tunnistan tuntevani.
terkuin,
Tero, se valkotukkainen poika kakaravaarasta, siitä keltaisesta talosta.
Tero Sivula opiskelee Tommy Hellsten -instituutin terapiakoulutusohjelamassa. Tero ylläpitää ja tuottaa sisältöä ”Mitä sun sydän sanoo” -podacastkanavalle yhdessä opiskelukaverinsa Janne Hallan kanssa. Sydänmiestemme kanava löytyy Suplasta.
