Väärät uskomukset ovat itselle tosia, koska alamme katsoa itseämme niinkuin meitä on elämämme aikana katsottu ja nähty: ehkä ei ollenkaan, ehkä vain osittain, ehkä vain tietynlaisena, ehkä jopa vääränlaisena.
Esimerkiksi uskomus oman itsen arvottomuudesta (koska omaa arvoa ei ole nähty) voi johtaa sisäiseen virheettömyyden ja täydellisyyden vaatimukseen: ikäänkuin pitäisi virheettömyydellä ja täydellisyydellä lunastaa lupa olla olemassa ja peittää sisäistä arvottomuuden kokemusta, tehdä koko ajan 110% riittääkseen – huomaten kuitenkin kaikesta ponnistelustakin huolimatta yhä uudelleen törmäävänsä riittämättömyyden tunteeseen.
Se mitä oikeasti olet, syntyy päästessään hyväksyen nähdyksi ja kohdatuksi. Omat heikkoudet ja vahvuudet realisoituvat sellaisissa ihmissuhteissa, joissa toteutuu rakkaudellinen peilaus. Sellainen peilaus vakuuttaa siitä, että se mitä olet, on arvokasta, kiinnostavaa ja riittävää sellaisenaan. Se on mahdollista, koska sellaisen peilin toisella puolella on ihminen, joka näkee ja hyväksyy myös oman keskeneräisyytensä. Rakkaudellinen peili on inhimillinen peili, jonka molemmilla puolilla on ihminen.
Ihminen tavattavissa -terapeutti ITT® Marjo Juutilainen, Hämeenlinna
www.lupaolla.fi
