Viime viikonloppuna pysähdyin pienen sisäisen lapseni äärelle. Sen, joka niin kovasti on tarvinnut rakkautta ja hyväksyntää ja joka edelleen sisälläni kaipaa tulla nähdyksi, kuulluksi, kohdatuksi ja rakastetuksi. Sain onnekseni olla viikonloppuna mukana ryhmässä, jossa vallitsi rakkaus, hyväksyntä, lempeys ja myötätunto. Välillemme syntyi vastavuoroisuus ja yhteys, joka oli hyvin hoitavaa.
Rakkaudella on uskomaton voima. Rakkaus saa meidät huolehtimaan itsestämme ja toisista. Se saa meidät hyväksymään toisemme ja arvostamaan toistemme erilaisuutta. Rakkaus ei nujerra eikä väheksy vaan hyväksyy. Rakkaus asettaa myös terveitä rajoja, se ei hyväksy väärinkohtelua eikä toisten satuttamista. Rakkaus saa meidät auttamaan ja tukemaan toisiamme ja antamaan toisillemme myötätuntoa ja empatiaa. Meille ihan jokaiselle tarjoutuu päivittäin mahdollisuus antaa ja vastaanottaa rakkautta. Me voimme antaa rakkautta itsellemme ja toisillemme. Voimme tehdä päivittäin päätöksen valita tänäänkin rakkauden. Rakkaus on aina ehdotonta, sillä siitä puuttuu vaatimus.
Mitä tapahtuisi, jos me kaikki maailman ihmiset rakastaisimme toisiamme? Enkä nyt puhu vaan romanttisesta rakkaudesta vaan puhtaasta välittävästä rakkaudesta toisia ihmisiä kohtaan. Rakkaus on kaikkea yhdistävä voima, jopa koko maailmaa yhdistävä voima. Minä ainakin voisin kuvitella, että sellaisessa rakkaudellisessa maailmassa ja yhteiskunnassa meidän kaikkien olisi silloin hyvä ja turvallinen olla sekä elää.
Mikä saa meidät valitsemaan pelon rakkauden sijaan? Rakkauden tarve on meissä jo heti kun synnymme tähän maailmaan. Tarvitsemme osaksemme rakkautta ja hoivaa meidän varhaisimmissa vaiheissamme, pienenä vauvana ja lapsena. Jos meitä hoivaavat vanhemmat ja aikuiset eivät kykene sitä antamaan, opimme uskomaan, ettemme ole rakkauden arvoisia tai että rakkaus satuttaa, se ei ole turvallista ja siitä syystä koemme, ettei ole turvallista myöskään itse rakastaa. Näin ollen valitsemmekin pelon tunteen rakkauden tunteen sijaan. Silloin kun emme ole saaneet riittävästi rakkautta ja nähdyksi, kuulluksi ja kohdatuksi tulemisen kokemuksia syntyy meihin häpeä, joka on puhtaasti pelkoa. Pelkäämme, ettemme kelpaa, emme riitä, olemme huonoja ja osaamattomia. Häpeä saa meidät piiloutumaan, vetäytymään yhteydestä yksinäisyyteen, kokemaan riittämättömyyttä, huonommuutta ja kelpaamattomuutta. Häpeä voi myös näyttäytyä niin, että kaikin tavoin yritämme peittää häpeäämme yrittämällä todistaa omaa erinomaisuuttamme, paremmuuttamme ja astumme toisten päälle, jotta hetkeksi olomme helpottuisi. Me voimme syyttää ja syyllistää toisia tai osoittaa olevamme aina oikeassa. Me voimme monin eri tavoin ja strategioin yrittää selviytyä pelkojemme kanssa. Häpeä ei näyttäydy vaan yksilötasolla vaan myös kollektiivisesti ja näin ollen myös maailmanlaajuisesti, joka pahimmillaan johtaa maailman laajuiseen pelon ilmapiiriin.
Entä miten pelko vaikuttaa meihin silloin, jos pelon kulttuuri vallitsee vanhemmuudessa tai johtajuudessa? Se rampauttaa perheen hyvinvointia, työyhteisön hyvinvointia tai koko yhteiskunnan ja maailman hyvinvointia. Kun pelko ottaa liikaa valtaa, ei jää tilaa rakkaudelle ja ilman rakkautta emme ole turvassa vaan pelossa ja turvattomuudessa. Meidän ei myöskään ole turvallista kohdata pelkoa, ellei meillä ole turvaa kohdata sitä. Pelko nostattaa vihaa ja viha nostattaa pelkoa. Pelosta kumpuava viha on rikkovaa, kun taas rakkaudesta kumpuava viha on rakentavaa. On paljon turvallisempaa valita rakkaus ja sitä kautta rakkaudellinen viha, jonka puhdas tarkoitus on puolustaa ja suojella.
Meitä ei ole tarkoitettu elämään etäisyyden päässä toisistamme. Me tarvitsemme läheisyyttä, halauksia, kosketuksia, yhteyttä ja yhdessäoloa. Kosketus on meidän syvin tarpeemme vauvasta vaariin. Meillä ihmisillä on inhimillinen tarve liittyä muihin ihmisiin. Tarvitsemme yhteenkuuluvuuden tunnetta toisiimme niin ystävyys- ja parisuhteissa kuin perheissä ja työyhteisöissä ja erilaisten ryhmien ja tapahtumien kautta.
Tarvitsemme rakkaudellisen ilmapiirin, jossa voimme turvallisesti olla se kuka olemme ja tulla hyväksytyksi sellaisena kuin olemme. Rakkaus sulattaa pelon ja häpeän, se saa meidät valitsemaan rakkauden.
Ihminen tavattavissa -terapeutti Anne Ollikainen, Helsinki
www.tunnejahyvinvointi.fi
