Syntymäpäivät ovat aina olleet päiviä, jotka saavat sydämeni lyömään nopeammin. Lapsena pääsin joskus itse valitsemaan tarjoiluja juhliini. Kaupassa olin ylpeä siitä, että ostoskärry täyttyi herkuista: Sipseistä, karkista, limsasta ja mansikoista. Tavallisina päivinä yritin kassalla seistä kärryn edessä, kun äiti latoi kymmeniä maitolitroja ja leipiä hihnalle. ”Kymmenen kevyttä, viisi rasvatonta, kahdeksan ruista, viisi ranskaa…”äiti luetteli yleensä kovaan ääneen ostoksia. Minua hävetti.
Syntymäpäivinä minusta tuntui, että olimme tavallisempia. Se oli jokin epämääräinen tunne siitä, että sipseillä ja limsalla pääsimme mukaan elämän keveyteen ja tavallisuuteen. En muista miltä tuntui olla juhlan sankari. Kuvista päättelen, että se on jännittänyt. Myöhemmin en ole juuri juhlinut syntymäpäiviäni. En ole myöskään pysähtynyt tuntemaan, minkälaiseksi olen itseni noina päivinä kokenut.
”Synttärit heivaa mut lähes aina syviin vesiin. —Kaikkien muiden päivien kohdalla on mahdollista ajatella, että ei tänään, ei vielä, ehkä jonain päivänä. Synttärinä se ei oikein mene läpi. Synttäripäivän pitäisi olla hyvä. Silloin pitäisi olla itselleen hyvä.” kuvasi siskoni Helena liikuttavasti omaa syntymäpäiväänsä. Syntymäpäivät ovat tarjonneet minulle mahdollisuuden pysähtyä tuntemaan, miltä tuntuu olla minä. On nurinkurista, että usein se on tuntunut erityisen vaikealta juuri syntymäpäivinä.
”Kuinka elää niin, että ajatukset ja teot ovat samaa paria?” kirjoitin joskus päiväkirjaani. Kuinka olla ja ilmentää valinnoillaan syvintä itseään? Kuinka elää niin, että kokee elämänsä merkittäväksi? Mistä minä unelmoin? Olenko käyttänyt potentiaaliani, uskaltanut tavoitella unelmiani? Pystynkö vastaanottamaan hyvää? Olenko hyvän arvoinen?
Eilen olo oli ihmeellisen levollinen. Kerroin tästä, kun nostimme maljan juhlieni aluksi. ”Luulen, että omana erityisenä päivänä arvottomuutta kokevat kohdat itsessä nousee esiin, sillä silloin niillä on erityisen hyvät mahdollisuudet tulla lohdutetuksi ja rakastetuksi”, jatkoi siskoni kirjoitustaan.
Kiitos, että olen saanut tänäkin vuonna niin paljon lohtua, tukea, rakkautta ja arvostusta teiltä ystävät. Kiitos kaikista toivotuksista. Minä otan ne vastaan suurella ilolla ja kiitollisuudella.
Ihminen tavattavissa -terapeutti Anna Rissanen, Turku
