Armo on ansaitsematonta rakkautta minun osakseni, sanotaan. Mitä se tarkoittaa? Mitä on ansaitsematon rakkaus? Kristinuskossa armolla on aivan oma avainasemansa, jossa ihminen on armahdettu jo armoa tarvitessaan. Entä meidän ihmisten välillä ylipäänsä? Voiko ihminen olla toiselleen armollinen? Mikä sitä estää?
Ilman armoa on vaikea kuvitella uusia alkuja, turvaa virheiden myöntämiseksi, empatiaa tai vilpittömän hyvää tahtoa osapuolten välille. Kaikkea sitä, mitä vastavuoroinen, hyväntahtoinen ja tasa-arvoinen ihmissuhde tarvitsee. Tai ylipäänsä toisten ihmisten kunnioittaminen. On myös vaikea kuvitella, että ihminen voisi olla toiselle armollinen, ellei hän ole itse kokenut armon vaikutusta, eli syyllisyydestä vapautumista. Sitä, että kelpaa ja riittää, vaikka mokasi. Sitä, että saa uuden yrityksen muuttaa tapojaan. Sitä että on rakastettu ehdoitta. Sitä että ei ole ikuisesti leimattu menneisyytensä kaltaiseksi. Sitä että on saanut mahdollisuuden tulla kuulluksi ja ymmärretyksi tuomitsemisen sijaan.
Millaisia ihmissuhteita armottomuus ylläpitää? Jos virhe on epäonnistumisen merkki ja syyllisyys mahdoton kohdata sen synnyttämän häpeän vuoksi, on ihmisparka aika altis erkanemaan rakkaudesta ja sortumaan itsepetokseen: syyllisyyden torjumiseksi on yritettävä entistä enemmän ansaita, yrittää, suorittaa, pakottaa, kieltää, rajoittaa ym tavoin ehdollistaa rakkautta. Tuomiot napsahtelevat etenkin muiden suuntaan kovin helposti. Rakkaudesta ja armosta hehkuttavien puheet singauttavat ilmoille kateutta, pilkkaa ja vihaa. Katkeruus asettuu kodiksi uhrin sydämeen: muilla on aina helpompaa ja omakohtainen rämpiminen ehdollisen rakkauden ikeessä on epäoikeudenmukainen ja suuri vääryys, jossa muiden onni on itseltä pois.
Ehdollistettu rakkaus on haavoittuneen ihmisen synnyttämä kahle: rakkaus muuttuu ansaittavaksi, raadolliseksi, omistavaksi, alistavaksi, alistuvaksi, mustavalkoiseksi, pelon ohjaamaksi, tukahduttavaksi, syyllistäväksi ja rajoittavaksi, kun ihminen pyrkii hallitsemaan sitä omilla säännöillään. Pahimmillaan se rajaa ulos kaiken mikä osuu omaan sisimpään ja uhkaa paljastaa ankarasti itsessä varjellun ja kielletyn heikkouden, joka kokemusten perusteella tekisi itsestä muiden silmissä ehkä ei-hyväksyttävän. Heikkouden paljastumisen pelkoa kontrolloidaan ja juostaan pakoon sitten vaikka toisten syyllistämisen, väkivallan, mitätöinnin tai manipuloinnin keinoin. Vaikka juuri oman heikkouden kohtaaminen on se mitä jokainen haavoittunut tarvitsee vapautuakseen elämään itsepetoksen sijaan: en pärjää yksin, tarvitsen muita, tarvitsen armoa ja rakkautta.
Heikkouden myöntäminen vaatii turvaa. Sitä että totuus ja rakkaus ottavat minut vastaan yhdessä kohdatessani omaa syyllisyyttäni. Sitä että minut kohdataan virheistäni huolimatta armollisesti ja arvokkaasti. Väärät tekoni tuomitaan persoonani sijaan ja minulle annetaan uusi mahdollisuus.
Mitä enemmän pimennossa omat haavat lymyävät, sitä kauemmas armosta ja rakkaudesta ihminen on vaarassa ajautua. On aivan yhden tekevää onko ihminen uskova, ateisti, tai mitä tahansa siltä väliltä, jos hän ei ole kohdannut omaa heikkouttaan. Silloin hän elää itsepetoksessa ja uskoo, että elämää voi hallita ja rakkaudelle voi keksiä itse sääntöjä. Elämä on helposti suorittamista omissa voimissa ja armotonta paitsi muita, myös itseään kohtaan. Virheettömyydestä tulee tae hyväksyntään, joka ylläpitää valtavasti voimavaroja syövää sisäistä ristiriitaa: järki sanoo että ei ole olemassa täydellistä, mutta itsessä kohtaamatta jääneet haavat uskottelevat, että siihen on kuitenkin rakkauden nälässä pyrittävä. Eikä näin tapahdu tiedostaen ja valiten, vaan tiedostamatta ja ajautuen.
Armo on jokaisen ihmisen poisottamaton ihmisoikeus, joka meille on ansiottamme suotu. Oman kokemukseni mukaan matka kohti armoa lähtee itsestä: mistä minä olen tullut ja mihin minä olen matkalla? Kuka minä oikeastaan olen? Miten minä suhteudun muihin ihmisiin, entä koko maailmankaikkeuteen? Näiden ja monien muiden omaa sisintä koskettavien kysymysten äärellä pysähtyessä on yhä vaikeampaa tuomita tai asettaa ehtoja kenellekään suhteessa armoon ja rakkauteen. Ne kuuluvat yhtä paljon sinulle kuin minullekin, kunhan vain uskallamme niitä tarvita. Olosuhteet niiden toteutumiselle luodaan sinussa ja minussa.
Ihminen tavattavissa -terapeuttiharjoittelija Marjo Juutilainen, Hämeenlinna
Yhteydenotot puh. 050-348 6778
