Olen saanut paljon Tommy Hellstenin teksteistä ja yksi niistä menee muistini mukaan näin: ”Kaikki me synnymme fyysisesti, monet psyykkisesti ja jotkut jopa hengellisesti.”
Tätä voisi makustella ja reflektoida vaikka kuinka pitkään, mutta jaan nyt, mitä tämä keskimmäinen osio minussa herättää: siis psyykkinen syntyminen. Ja en siis tulkitse, mitä luulen Tommyn tarkoittaneen, vaan jaan, mitä tuo teksti minussa herättää.
Jotain olen oppikirjoista lukenut. Nimittäin kun olemme syntyneet fyysisesti (eli biologisesti), niin sen jälkeen meissä alkaa tapahtumaan paljon psyykkisesti. Aivojen kehitys alkaa jo äidin masussa ja jatkuu erittäin nopeana etenkin ensimmäiset 3-4 vuotta elämästä. Heti synnyttyään vauva alkaa muodostamaan ensimmäisiä vuorovaikutussuhteitaan. Näistä ensimmäisistä vuorovaikutussuhteista käytetään myös nimitystä kiintymyssuhteet. Psykologian kentällä kiintymyssuhdeteoria tutkii kiintymyssuhteiden merkitystä lapsen kehityksessä.
Kiintymyssuhdeteorian kehikossa puhutaan myös kiintymyssuhdemalleista – ne jaetaan yleensä neljään: turvallinen, turvaton-ristiriitainen, turvaton-välttelevä ja turvaton-organisoitumaton. Kun lapsi on ns. turvattomasti kiintynyt, niin silloin hänen katsotaan saaneen huomiota puutteellisesti ja esim. tunnepeilaus (”lapsi oppii tunnistamaan vain ne tunteet, joita aikuiset peilaavat omissa tunteissaan; lapsen tunne-elämän kehittymistä auttaa siis se, että kasvattaja on kosketuksissa omiin tunteisiinsa” – lähde:mieli.fi) on jäänyt riittämättömäksi tai vahingolliseksi. Toisin sanoen, jos lapsi ei ole voinut näyttää (saada peilausta) lapsuudessaan esim. surua, vihaa tai pettymystä, niin hän on todennäköisesti hukassa aikuisenakin noiden tunteiden kanssa. Ja kun on hukassa tunteiden kanssa, niin silloin voi olla vaikeaa kohdata mm. surua (läheinen kuolee, sairastuu, jne.), vihaa (kumppani vaikuttaa vihaiselta, lapsi kiukuttelee, pomo tiuskii, jne.) ja syyllisyyttä (tein virheen mutta minulla on tunne, että olen virhe).
On kuitenkin lohdullista, että tunnepeilausta voi harjoitella vanhempanakin. Näin koen itsellenikin tapahtuneen. Olen saanut uudenlaisia peilejä omassa prosessissani. Tein omaa prosessiani sekä yksilö- että ryhmätasolla. Aloitin matkani yli 5v sitten ja tällä matkalla olen käynyt omalla mentorilla ja sitten olen saanut olla neljä vuotta myös opiskeluryhmässä, missä sain läjäpäin uudenlaisia kokemuksia turvallisista vuorovaikutussuhteista ja peilauksista. Oli samanaikaisesti hämmentävää ja innostavaa huomata, että tuntui kuin olisi pala palata syntynyt jotenkin uudelleen. Ja niinhän siinä kävikin – psyykeen tasolla. Viikko viikolta ja kuukausi kuukaudelta aloin löytämään uusia puolia ja ulottuvuuksia itsestäni. Tyhjyyden, merkityksettömyyden, kiireen ja ilottomuuden tilalle alkoi vähitellen tulla tunteiden eri väriskaaloja. Tuntui kuin tyhjyys alkoi täyttyä elämällä. Itselleni tuli se tunne, että aloin psyykkisesti syntymään uudelleen. Tuntui siltä, että synnyin sitä mukaa uudelleen, kun sain uusia kokemuksia turvallisista vuorovaikutuksista ja peilauksista.
Ensi viikolla minun olisi tarkoitus aloittaa ryhmä miehille, missä haluan tutustuttaa miehiä maailmaan, missä opetellaan tutustumaan syvemmin itseensä sekä puhumaan, jakamaan ja peilaamaan itsestään. Tarkoitus olisi aloittaa matka, joka voisi synnyttää jotain uutta. Olen itse saanut ryhmässä työskentelystä käsittämättömän paljon ja haluan nyt tarjota miehille saman mahdollisuuden tutustua kenties ihan uuteen puoleen itsessä. Tähän ryhmään osallistuminen ei vaadi mitään ennakkovalmisteluja – riittää kun löytyy uteliaisuutta. Ryhmässä on vielä tilaa, joten ilmoittaudu rohkeasti mukaan!
Ihminen tavattavissa -terapeutti Aku Hentilä
aku@mindfaculty.com tai puh. 050-5844099
Linkki tapahtumakutsuun Facebookissa
