Muutos. Vaikuttaa siltä, että ihmiselle on jollakin tapaa luontevaa vastustaa muutosta. Emme halua muuttua, ja mieluummin vaikka kärsimme paljon, ennen kuin todella suostumme pysähtymään muutoksen tarpeen äärelle. Muutoksen haasteet ovat helposti nähtävissä niin yksilö- kuin kollektiivisella tasolla. Vasta kun vanhassa ja tutussa oleminen alkaa tuottamaan sietämätöntä kärsimystä, alamme pohtia muutosta. Silloinkin, vaikka sisäsyntyinen motivaatio muutokseen on jo olemassa, ei muutos ole meille helppoa. Mikä tekee muutoksesta meille niin vaikeaa? Siis silloinkin, kun tuntuu että on jo aivan lopen väsynyt siihen kaikkeen kerta toisensa jälkeen toistuvaan samaan kuraan.
Moni varmasti tunnistaa elämässään tilanteita, jolloin on päättänyt, että ”nyt saa riittää, päästän lopultakin irti tästä kaikesta. Enää en palaa tähän samaan koskaan.” Tätä päätöstä saattaa seurata hyvä mieli ja hetken kaikki tuntuu olevan hyvin, kunnes jotain tapahtuu ja löydät itsesi taas samasta suosta, samoista synkistä ajatusmalleista ja niihin liittyvistä tunteista. Kohta nuo tunteet ja ajatukset ottavat sinut jo täysin valtaansa, ja pian et enää edes muista miten visusti olit päättänyt vihdoinkin jättää tämän kaiken taaksesi. Huomaamattasi on jälleen alkanut uusi kierros, joka tuo tullessaan lisää samaa tuttua ja vanhaa, josta niin jo haluaisit päästä eroon.
Muutoksen haasteet johdattelevat kysymyksiin luottamuksesta ja odotuksista elämää kohtaan. Luottamus elämää kohtaan valetaan meihin jo lapsuudessa. Jos olemme jo pienenä sisäistäneet uskomuksen, ettei elämä kanna, on hyvin todennäköistä että elämä vaikuttaa jatkuvasti tarjoavan meille yhä uudestaan ja uudestaan tätä samaa tuttua totuutta: ”Elämä on vaarallista, täynnä uhkia, ja jotain ikävää tai epämiellyttävää on odotettavissa, niinhän on ollut ennenkin.”
Kun ihmiseltä puuttuu luottamus elämään, hänestä tulee ulkoapäin ohjautuva ja kontrolloiva. Ulkoiset asiat vaikuttavat sisäiseen tilaamme hyvin voimakkaasti, ja meistä tulee olosuhteiden uhreja. Elämme pelosta käsin, vaikka emme sitä välttämättä tiedosta. Ajatukset suuntautuvat menneeseen tai tulevaan ja molemmissa tapauksissa olemisen tilamme on pelon ja selviytymisen värittämä.
Ihminen joka luottaa elämään ei ensisijaisesti ohjaudu ulkoapäin, vaan sisältäpäin. Sisältäpäin ohjautuva ihminen on luovassa tilassa, tässä hetkessä. Hän itse aktiivisesti luo elämäänsä ja iloitsee siitä sen sijaan, että hänelle jatkuvasti tapahtuu asioita kovasta vastustuksesta ja kamppailusta huolimatta. Hän ei pelkää tulevaa, ja miksi pelkäisi, sillä hän oletusarvoisesti odottaa elämältä hyvää. Haasteet elämässä ovat väistämättömiä, mutta luottava ihminen näkee ne osana elämää, ja luottaa siihen, että haasteet kuten muutkin asiat elämässä ovat väliaikaisia, joten hänen ei tarvitse takertua niihin. Haasteiden tullessa vastaan elämään luottava ihminen ei tee niistä ongelmia eikä ota niitä henkilökohtaisesti. Kuulostaa helpolta, mutta sitä se ei todella ole, jos sisältä ei löydy tuota perään kuulutettua luottamusta. Ei riitä, että puhuu itselleen positiivisesti ja kauniisti, jos kehon tasolla sanat eivät tunnu todelta. Järki ymmärtää, mutta tiedostamaton mieli ja siihen vahvasti sidoksissa oleva keho ei usko.
Jo lapsuudessa opimme tietynlaiset reaktiomallit erilaisiin tilanteisiin. Haasteiden edessä meille kehittyy tietynlainen tapa reagoida. Stressaavat tilanteet helposti tipauttavat meidän näihin reaktiomalleihin, eikä se ole ihme. Aivoissamme nämä reaktiomallit ovat tallentuneet erittäin hyvin opittuihin hermoratoihin. Nämä opitut hermoradat ovat kuin aivojen sisäisiä valtateitä, jotka ovat uurtuneet syviksi ja laajoiksi, koska samat reaktiot ovat toistuneet tuhansia ja taas tuhansia kertoja. Mitä useammin sama reaktio toistuu, sitä luontevammaksi kyseinen reaktio muuttuu. Lopulta niistä tulee osa persoonallisuuttamme. Aivoissamme käynnistyvällä reaktiolla on myös fyysinen vaste. Aivot ryöpsäyttävät keholle jälleen saman tutun kemikaalikoktailin, johon myös keho on hyvin tottunut, ehkä suorastaan jopa turtunut. Voidaan siis sanoa myös, että keho muistaa.
Jos ihminen on läpi elämänsä tottunut vastoinkäymisiin, negatiivisiin tunteisiin ja stressiin, muuttuu nämä tuntemukset kokonaisvaltaiseksi ”normaaliksi” olotilaksi. Kun sitten elämässä koittaa hetken seesteinen vaihe, ja mieliala kohenee, tulee vastaan todennäköisesti hämmennyksen hetki. Tiedostamaton mieli ja keho on ihmeissään. Se ei saakaan aivoilta sitä tuttua stressiviestiä, johon se on tottunut. Jokin tuntuu olevan pielessä, vaikka kaikki on hyvin. Hyvän olon menettämisen pelko nousee pintaan, sillä sisäinen luottamus ei ole kyllin vahva. Tämä taas saattaa ruokkia muutamia huolta nostattavia ajatuksia, jotka voivat olla jo tarpeeksi palauttaakseen tiedostamattoman mielen vanhoille tutuille hermoradoille ja reaktiomalleille.
Muutoksen keskellä oleva ihminen onkin eräänlaisen muna-kana -haasteen edessä. Hänellä ei ole muutokseen tarvittavaa luottamusta elämään, mutta samalla luottamus ja siihen liittyvä turvan tunne on edellytys muutokseen. Luottamuksen syntymiseen taas tarvitaan positiivisia kokemuksia siitä, että luottaminen ja heittäytyminen kannattaa. Tarvitaan siis rohkeutta heittäytyä, vaikka kehon ja alitajunnan tasolla se tuntuu suoranaiselta hulluudelta. Kun luottamus alkaa kasvaa ei pidä enää kynsin hampain kiinni mistään, eikä kontrolloi. Sen sijaan huomio voi alkaa kiinnittyä siihen hyvään mikä on, ja myös siihen hyvään minkä jo sisimmässään tietää tulevaksi. Aivot ovat plastiset, ja luottamuksen myötä muutoksia tapahtuu myös aivoissamme. Vanhat tutut hermoradat, nuo valtateiksi urautuneet tutut kaavat eivät ole silloin aktiivisia. Sen sijaan on tilaa uusille ja vähemmän käytössä olleille hermoyhteyksille, jotka pääsevät nyt aktivoitumaan. Silloin olemme tilassa, joka on otollinen alusta muutokselle ja uudenlaisen olemisen omaksumiselle.
Muutos on siis mahdollista. Se vaatii kasvavaa tietoisuutta, ja tietoisten uudenlaisten valintojen tekemistä. Alitajuntamme on monella tapaa kuin tietokone, joka toteuttaa siihen asennettuja ohjelmistoja orjallisesti. Niin kauan kuin se on ohjaksissa, luvassa on vain lisää vanhaa tuttua. Siksi tietoisen mielen on kyettävä ajattelemaan uudella tavalla, joka on jotain muuta kuin se vanha. Hiljalleen tuo kasvanut tietoisuus uppoaa myös syvemmälle aivojemme tiedostamattomiin ja automaattisiin osiin. Silloin muutos alkaa olla todellisuutta myös kokemuksen tasolla. Muutoksen luonteeseen kuuluu se, että sen edistyminen ei ole lineaarista, vaan välillä tipahdamme vanhoihin tuttuihin reaktiomallehin. Kyse ei ole varsinaisesta takapakista tai lähtöruutuun palaamisesta, vaan luontevasta osasta muutoksen prosessia.
Ihminen tavattavissa -terapeuttiharjoittelija Veli-Matti Anttila, Turku
Ajanvaraus puh. 050 3770148
