Aikamoinen reissu on tullut tehtyä.
Eilen sain 4 lukuvuotta kestäneen matkan päätökseen ohjattujen opintojen osalta: eilen oli viimeinen päivä Ihminen tavattavissa -koulutuksessa.
Ensimmäiset 2 lukuvuotta meni tutkiessa itseä pohjamutia myöten. Jungin termein tuli vaellettua varjoissa oikein urakalla. Ja neljään lukuvuoteen sisältyi myös vähintään 2 vuoden oma prosessi (oma henkilökohtainen terapia kerran viikossa, vertaisryhmä 2krt/kk, tunne- ja prosessipäiväkirjan pitäminen, jne.), jonka yhtenä tarkoituksena oli puhdistaa ”omaa peiliä”, jotta voi toimia toiselle puhtaampana peilinä. Kahtena viimeisenä lukuvuotena oma prosessi tuntui jopa kiihtyvän entisestään.
Oman prosessin ohella myös teorian paino lisääntyi myös ja aloimme asteittain opettelemaan toisten kohtaamista. Tutustuimme riippuvuuksiin, masennukseen, lapsuuden kiintymyssuhteisiin, traumoihin, kehollisuuteen, narsismiin ja moniin, moniin muihin psykologisiin ilmiöihin.
Se vetää nöyräksi ja kiitolliseksi, kun saa ihmisen kanssa matkustaa rinnalla sparraten.
Lopputyönkin sain jo väännettyä niinkin kepeästä aiheesta kuin parisuhde, sen kriisiytyminen ja toipuminen. Aikamoinen reissu on tullut tehtyä. Se vasta huikea matka olikin. Vielä olisi pikku rutistus matkaa jäljellä, kun teen loput harjoitusmentoroinnit. Se on kyllä myös ollut mielettömän merkityksellistä ja palkitsevaa tekemistä. Se vetää nöyräksi ja kiitolliseksi, kun saa ihmisen kanssa matkustaa rinnalla sparraten.
Ei tässä voi kuin hölmistyneenä todeta, että sanoinkuvaamaton kiitos Ihminen tavattavissa -ohjelmalle ja kaikille kouluttajille ja kanssamatkustajille. Nyt voin aloittaa loppuelämän – levollisempana kuin koskaan.
– Aku Hentilä, finanssialan asiantuntija
