No mikä? Toisten miellyttäminen ja rajoittava kiltteys!
Kuinka monesti olenkaan elämässäni sanonut kyllä vaikka olisi pitänyt sanoa ei. Helposti innostuvana ihmisenä kyllä – sanaan sisältyy myös jotain, jota oikeasti haluankin. Siinä onkin se haastavin osuus. Tällöin helposti ylittää huomaamattaan omat rajat ja sitten ihmettelee kun väsyy ja uupuu. Mikä oikeastaan on perimmäinen syy sanoa kyllä – voiko se liittyä jotenkin edelleen siihen ettei vieläkään riitä?
Entä uskallanko todella sanoa, mitä oikeasti ajattelen? Tai sanonko mitä toinen haluaa kuulla? Pelko hylätyksi tulemisesta voi aktivoitua hyvin herkästi. Silloin olemme elämän perusasioiden äärellä. Jokainen meistä haluaa olla hyväksytty ja kuulua joukkoon – se on meissä kaikissa syvänä tarpeena.
Kun olen aina kiltti ja mukava, muidenkin on helppo tulla toimeen kanssani. Kiltteydessä ei sinänsä olekaan mitään pahaa. Voin olla aidosti mukava, mutta silti pitää huolen omista rajoistani ja tarpeistani. Mutta jos aina miellytän, olen kiva ja niin mukava, et ai että! – autan sillä tukahduttamaan lähinnä vain itseni ja omat tarpeeni. Ja kun en kuuntele omia tarpeitani, alan turhautua ja lopulta kerään sisälleni tukahdutettua vihaa, mitä ei välttämättä edes tunnista. Sillä jos ei ole ollut esimerkiksi lapsuudessa lupa ilmaista vihaa – se on täytynyt kieltää ja yksi tapa hallita sitä on kiltteys ja miellyttäminen. Tarvitsemme kuitenkin tervettä vihaa. “Terve viha on avain kohti itsenäisyyttä, luovuutta ja omaa tahtoa – se on kuin kevät, joka uudistaa kaiken” – sanoittaa Antti Pietiäinen kirjassaan Tunne, antitunne, perimä.
Miellyttäminen on selviytymismekanismi. Se on mahdollistanut sen, että on osa yhteisöä. Muiden miellyttäminen kun harvemmin johtaa vastavuoroisuuden katkeamiseen eli häpeäkokemuksiin, jossa yhteys muihin katkeaa. Häpeäkokemus voi olla niin sietämätön, että sitä välttelee kaikin keinoin. Häpeältä toki suojaa myös esimerkiksi jatkuva toimeliaisuus – kuten alussa omakohtainen elämänkokemukseni vaikeudesta sanoa ei, kun moni asia innostaa – usein samaan aikaan!
Entä miten rajojen asettaminen? Rajojen asettaminen kun on myös itsensä arvostamista. Samalla se kutsuu myös toista kunnioittamaan niitä. Häpeään kasvaneena omien rajojeni tunnistaminen on ollut pitkä tie. Olen ollut aikanaan myös narsistisessa parisuhteessa, joka on ollut omiaan sekoittamaan entisestään sen – kuka oikeastaan ylitti rajat? Narsistinen henkilö pääsee ovelalla ja manipuloivalla tavalla ihon alle, jossa ei oikeastaan enää tiedä mistä omat rajat alkaa ja mihin ne päättyy.
Mitä terveet rajat oikeastaan ovat? Miten usein koet sanovasi Ei ilman pelkoa, syyllisyyttä tai huonoa omaatuntoa ja sanoa Kyllä silloin kun itse haluat – etkä miellyttääksesi muita?
Entä olisiko jo aika sanoa: Nyt riittää! Nyt riittää toisten miellyttäminen ja aina kilttinä oleminen omien tarpeiden kustannuksella. Nyt on sinun vuorosi alkaa loistaa!
Syksyllä onkin ainutkertainen mahdollisuus tulla tutkimaan miten rajoittava kiltteys ilmenee sinussa ja elämäsi vuorovaikutussuhteissa. Mitä se on mahdollistanut, mitä estänyt ja mitä kenties piilottanut? Ohjaan kollegani Sirkku Timisjärven (terapeutti ITT®, psykodraamaohjaaja) kanssa psykodraaman viikonloppuryhmän rajoittavan kiltteyden teemalla lokakuussa 14.-15.10.2023 Helsingissä.
Lisätietoa:
FB tapahtumalinkki: https://fb.me/e/2R0k8VKKE tai irene.etasalo@gmail.com
Lisätietoa:
Tämä ja myös muita alkavia psykodraamaryhmiä löytyy osoitteesta: www.psykodraama.com
Olet lämpimästi tervetullut elämäsi matkalle!
Ihminen tavattavissa -terapeutti ITT®, psykodraamaohjaaja Irene Etäsalo
