Ihminen voi monesta syystä voida pahoin tai huonosti. Kenties lapsuuden kokemukset ja traumat, koulukiusaaminen, erilaisuuden kokemus, onnettomuus, kaltoinkohtelu, painajaismainen uskomusmaailma tai niin edelleen, on jättäneet jälkensä ihmiseen. Nuo jäljet vaikuttaa ihmisen syvissä rakenteissa niin kauan kun niiden eteen pysähtyy ja ne purkaa. Syviin hermostollisiin rakenteisiin saattaa purkamisesta huolimatta jäädä edelleen vaikuttimia.
Väistämätön tosiasia on, että kun ihminen voi pahoin, hän heijastaa pahoinvointia myös ympäristöönsä. Pahoinvoiva ihminen tarvitsee apua. Joskus käy kuitenkin niin, että ihmiseen on kaikkien koettujen vastoinkäymisten vuoksi rakentunut uhri-identiteetti, josta ei välttämättä ole itse edes tietoinen. Voin sanoa näin, koska minussa on vaikuttanut sellainen.
Silloin on niin, että vaikka joku koettaa ja haluaa auttaa, niin apu ei mene ihmisen rakenteisiin perille. Ihminen samaistuu olemaan uhri, valittaa loputtomasti ja syyttää kaikkia ja kaikkea omasta huonosta olosta ja huonoista olosuhteista. Ihminen voi sääliä itseään ja kokea, että koko maailma on häntä vastaan. Voi myös loukkaantua erittäin syvästi jos joku koettaa sanoa, että ylläpidetty asenne lisää pahoinvoinnin kokemista.
Olen ollut uhri-identiteetissä.
Mitä tarvitaan tiellä uhriudesta pois? Ihan ennenkaikkea itsestä käsin lähtevä halu muutokseen. Tukea muilta ihmisiltä. Mielummin ryhmältä ja vieläpä vertaisryhmältä. Kenties psykoterapiaa tai muuta terapeuttista hoitoa.
Sitten tarvitaan äärimmäisen suoraa, totuudellista ja moniulotteista katsomista sen suhteen miten asiat todella on olleet ja miten ne on tässä hetkessä. Tunnekuorman purkamista. Lupaa saada kokea kaikkia tunteita, mm. vihaa itseen kohdistuneista väärinkohteluista ja laiminlyönneistä, läheisiäkin kohtaan, jos väärinkohtelua on tapahtunut. Myötätuntoa, hyväksyntää, aikaa ja ennenkaikkea syvää itsen tutkimista sekä tietoisuuden lisäämistä monin keinoin.
Julma tosiasia on se, ettei kukaan tule kotoa hakemaan avun piiriin. Ei haettu minuakaan, vaan tilanteeni eskaloitui varsin käsittämättömäksi pahoinvoinniksi ennenkuin minun oli kertakaikkisesti pakko itse hakeutua tuen piiriin. Toinen vaihtoehto olisi ollut valita itse tuotettu lähtö pois täältä maailmasta.
Pahastakin pahoinvoinnista voi siis olla tie ulos.
Olen kokenut sen. Mitä se vaati minun kohdallani? En varmaankaan kykene sanoittamaan sitä kovin selkeästi, mutta itseeni samaistumisen lopettaminen oli aivan välttämätöntä, että pääsin pois pahoinvoinnista. Kuulostaa kenties oudolta, mutta minun täytyi lopettaa olemasta ja samaistumasta siihen kuka ajattelin olevani. Todella kokonaisvaltaisesti. Koska koko siihen astinen minuuteni perustui pahalle ololle ja huonouden kokemiselle.
Kun olin purkanut omat olettamukseni siitä kuka tai mitä olen, saatoin alkaa rakentamaan itseäni uudelleen, pala palalta ja saatoin tulla tietoiseksi kuinka nuo valinnat minuun vaikuttaa, aiheuttaako ne pahoinvointia vai hyvinvointia.
Väistämätön tosiasia on se, että kun ihminen voi hyvin, heijastaa hän hyvinvointia myös ympäristöönsä.
Hyvinvointiin voi siirtyä, kun on tullut tietoiseksi pahoinvoinnistaan, saanut sen selättämiseen riittävästi tukea ja apua sekä, uhri-identiteetin olleessa kyseessä, on itse sisuuntunut ja päättänyt itse että haluaa voida hyvin.
Todellinen hyvinvointi koostuu aivan todellisesta hyvästä olosta. Se on kokonaisvaltaisesti vastuunottamista siitä, että tekee elämässä valintoja, jotka vie kohti kokonaisvaltaista hyvää oloa. Vaikka kuulostaakin absurdilta, niin hyvinvoinnin valitseminen voi herättää jossain tilanteissa jopa syyllisyyttä.
Hyvinvointi on ymmärrystä omasta hermostollisesta rakenteesta ja siitä kuinka sen mukaan kykenee toimimaan täällä maailmassa. Kaikki ei kykene samoihin asioihin, eikä itseltä siis tule odottaa samoja asioita mihin jotkut toiset kykenee.
Hyvinvointi on todellista itsen kunnioittamista ja arvostusta, ei pelkkää sananhelinää. Itsen arvostuksen ja kunnioituksen kautta, ne kohdistuu myös muihin. Kun arvostaa ja kunnioittaa itseä, elämää ja muita ihmisiä, voi hyvin.
Todellinen hyvinvointi on sitä, että kykenee tutkimaan objektiivisesti omia psykeen rakenteita ja valitsee rohkeasti laittaa itsensä likoon elämän pelissä. Valitsee tehdä niitä asioita, jotka tuottaa itselle iloa ja riemua, vaikka muiden mielestä ne olisi typeriä. Valitsee laittaa itsensä likoon pelon ja häpeän vaikutuspyrkimyksistä huolimatta, askel kerrallaan.
Todellinen hyvinvointi koostuu siis ennenkaikkea itsen syvästä tuntemisesta ja tutkimisesta.
Tommy Hellsten -instituutin opiskelija Soili Sipilä.
