Muistatteko sen mainoksen, jossa äiti istuu sohvalla ja katsoo telkkaria ja teini ravaa ympäriinsä huutaen ja haukkuen jotenkin näin: ”Miksi sun aina pitää olla tollanen, sä pilaat mun elämän, ei kenelläkään muulla ole noin tyhmää äitiä, sä et koskaan ymmärrä mitään”, jne, jne… Taisi olla ”Älä välitä alkoholia alaikäiselle” –kampanjaan kuuluva mainos. Minä muistan. Minä tiedän, miltä tuosta äidistä tuntuu.
No, aikuistuminen ja aikuiseksi kasvaminen on rankkaa, muistaahan sen itsekin omilta teiniajoiltaan. Ja vanhempana sen jotenkin ymmärtää, että näin omakin teini voi käyttäytyä, kun hänelle asettaa rajoja. Vanhemman ainoa tehtävä on noissa tilanteissa kestää romahtamatta teinin angsti ja olla turvallinen, rajoistakin kiinni pitävä aikuinen. Vanhempi, joka ei hylkää, vaikka niskaan sataisikin satuttavia sanoja ja kohtuuttomia teinin taitavuudella singottuja syytöksiä.
Teiniangstin siis ymmärtää, kun kyseessä on teini. Mutta miten ymmärtää työelämässä, kun aikuiselta näyttävä, pikkutakkiin tyylikkäästi pukeutunut asiantuntija tai tehokkaalta näyttävä korkokenkien kopseen tahdissa liikkuva päällikkö, käyttäytyy kuin teini tai joskus jopa niin kuin lapsi. Nimittäin se, että näyttää aikuiselta, ei suinkaan tarkoita sitä, että käyttäytyy aina kuin aikuinen. Vai miltä kuulostaa, jos kollegan kokouksessa esittämä mielipide ei ihan sytytä kaikkia, ja joka tuodaan ihan rakentavasti esille, mutta sitten huomataankin, että kollega ei sano seuraavina aamuina enää huomenta ja mököttää viikkokausia tai jos vuosien jälkeen työyhteisössä on täysin mahdottomaksi negatiivisuudessaan heittäytynyt henkilö ja käy ilmi, että hampaan kolosta löytyy jotain, mitä esimies on hänelle sanonut omasta mielestään ihan asialliseen sävyyn seitsemän vuotta sitten. Entä kun joku ei kehtaa sanoa tai kysyä lisää, koska pelkää, että kaikki toiset kyllä ovat ymmärtäneet ja pitävät sitten ihan tollona, jos nyt menee ja aukaisee suunsa. Näytetään vaan mieluummin, että ymmärretty on ja nyökytellään päätä tietävän näköisenä, vaikka huonommuuden tunne ja epävarmuus raastavatkin.
Entä jos sen oman lapsen tai teinin kanssa ei pysy itse aikuisena ja alkaa vastata toisen teinin tavoin. Siitä seuraa huutoa, loputonta riitelyä ja ahdistusta kaikille. Ja onhan se niin, ettei aikuinenkaan aina osaa. Mutta jos aikuinen ei halua opetella, sitä onkin jo vaikeampi ymmärtää. Näin kun siirretään omat toimimattomat toimintatavat omille lapsille. DNAta kirjoitetaan koko ajan toimimattomampaan suuntaan ja kärsimys sen kun jatkuu. Se, ettei aikuinen opettele, on vastuutonta.
Parisuhde on ihan oma lukunsa aikuisten maailmassa. Se poikkeaa paljon kaikista muista ihmissuhteista sille asetettujen tiedostettujen ja tiedostamattomien latausten takia. Parisuhteista tehdään televisioviihdettä ja on treffisovelluksia joka lähtöön. Parisuhteita kuitenkin solmitaan ja päätetään mielentiloissa, jotka eivät ole vastuullisen aikuisen. Puolisolle asetetaan vaatimuksia ja toiveita, jotka ovat epärealistisia. Omat toimintatavat aiheuttavat hankaluuksia, kun toimitaan aikuisen lapsen lailla. Omat lapsuuden perheet erilaisine ihmissuhdekiemuroineen vaikuttavat jokaiseen parisuhteeseen. Lapsuuden perheen perhe- ja parisuhdemalli kun luo kuvan puolisoiden normaalina pitämästä parisuhteesta. Sitä, mikä on epänormaalia, ei haluta nähdä tai sitten se nähdään ja sitä pyritään välttämään, kunnes huomaa, ettei sitä pystynytkään välttämään.
Itseensä tutustuminen on avain!
Se, mitä ei itsessään tiedosta, ohjaa ajatuksia ja käyttäytymistä merkittävästi. Lapsuudessa opitut toimintastrategiat ovat silloin käytössä aikuisenakin. Lapsena vaikkapa miellyttäminen, välinpitämättömyys, vetäytyminen, hyökkääminen tai leikiksi lyöminen ovat olleet tarvittuja selviytymismekanismeja erilaisissa vaikeissa tilanteissa, mutta aikuisen elämässä, vanhemmuudessa, parisuhteessa ja työelämässä ne voivatkin olla erittäin haitallisia. Aikuisena miellyttämisen tarve voi johtaa työelämässä liian suureen työkuormaan ja hyväksikäyttöön, välinpitämättömyys ja vetäytyminen voivat johtaa työyhteisön ulkopuolelle jäämiseen ja luottamuksen puutteeseen, joka taas voi viedä uramahdollisuuksia, hyökkääminen aikuisen toimintatapana voi saada aikaan hankalan ja helposti kiihtyvän henkilön leiman, jonka kanssa muut ovat alati varpaillaan ja leikiksi kaiken lyövää aletaan helposti pitää vastuuttomana ja jopa ärsyttävänä ja myös tämä toimintamalli kääntyy itseään vastaan.
Itseensä tutustuminen on avain parempaan elämään niin vanhempana, puolisona kuin työyhteisön jäsenenäkin. Miksi toimin niin kuin toimin, miksi minulle aiheuttaa haasteita aina samanlaiset tilanteet, miksi ajaudun kyynisyyteen, uupumukseen, vääriin työtehtäviin, liian suuriin työkuormiin, onnettomaan parisuhteeseen tai jatkuvaan riittämättömyyden tunteeseen? Mitä minä oikeastaan haluan ja tarvitsen saadakseni oman näköiseni työelämän ja elämän yleensä.
On viisautta hankkia itselleen tukea, jos tuntee, että kaikki ei ole niin hyvin, kuin voisi olla. Keskustelut Ihminen tavattavissa -terapeutin kanssa on yksi vaihtoehto. Ihminen tavattavissa -terapeutti on käynyt neljän vuoden kokemuksellisen koulutuksen, jonka aikana on tehnyt ensin perusteellisen matkan itseensä ja sen jälkeen opiskellut kattavasti teoriaa ja erilaisia terapiasuuntauksia. Koulutus antaa valmiudet toimia kullekin tarvitsijalle rinnallakulkijana, peilinä ja tukena matkalla parempaan itsetuntemukseen ja sitä kautta onnellisempaan ja tasapainoisempaan elämään.
Meitä Ihminen tavattavissa -terapeutteja on monia. Löydät halutessasi itsellesi varmasti sopivan!
Ihminen tavattavissa -terapeutti, työyhteisövalmentaja Maritta Joki
Tästä linkistä Marittan kotisivuille
