Joulu on mysteeri siitä, mitä tapahtui ajalle, kun ikuisuus laskeutui siihen. Kaikki muuttui vaikka kaikki jäi ennalleen. Samalla tavalla kuin harmaa ja sumuinen maisema muuttuu, kun aurinko murtautuu esiin ja valaisee kaiken. Mikään ei ole muuttunut ja kuitenkin, kaikki tuntuu täysin erilaiselta.
Mitä tämä tarkoittaa? Se tarkoittaa että se arki, missä juuri nyt olemme, on muuttunut pyhäksi. Siinä, juuri niissä olosuhteissa jotka meillä on, meidän on määrä löytää ikuisuus, joka valaisee kaiken ja antaa uuden merkityksen sille mikä tapahtuu.
Mistä tietää, että olosuhteemme ovat oikeat? Siitä, että ne ovat ne, jotka meillä juuri nyt on. Ne on meille rakkaudella räätälöity. Juuri niiden on määrä opettaa meitä, synnyttää syvempää tietoisuutta, viisautta ja rakkautta. Eivät ne poistu sillä, että emme niitä hyväksy. Mutta ne saattavat muuttua, kun olemme ne hyväksyneet, sillä silloin ne saavat tehdä sen, mitä ne tulivat tekemään. Kun yksi läksy on opittu, on aika siirtyä seuraavaan.
Vaikeudet, vastoinkäymiset ja niihin sisältyvä kärsimys eivät ole sattumia tai mielivaltaa. Kärsimyksen tehtävä on opettaa meille, ettei kärsimystä tarvita. Kärsimyshän syntyy paljolti juuri siitä, ettemme hyväksy niitä olosuhteita mitkä meillä on, ei niinkään itse olosuhteista.
Kaikki ihmiskunnan jalous, viisaus ja hengellisyys, ovat syntyneet kärsimyksessä. Puu, joka on kasvanut korkeaksi, pysyy pystyssä vain syvälle kaivautuneen juurakon ansiosta. Ja hiili muuttuu timantiksi vain äärimmäisessä paineessa.
Tällainen puhe on outoa tälle ajalle, joka jo on kadottanut kyvyn nähdä kivussa vapautuksen siemenet, surussa ilon alun, kuolemassa ylösnousemuksen ensi fanfaarin.
Ihminen tavattavissa -ohjelman perustaja Tommy Hellsten
