Maalasin eilen taloyhtiön pyynnöstä kaiteitamme viininpunaisella värillä. Ilta oli lämmin, joten työskentelin ilman paitaa. Taisin innostua sen verran, että maalia ei lähtenyt suihkussakaan pois.
Jotkut jäljet jäävät pintaan pidemmäksi aikaa. Toiset haalistuvat nopeasti. Eikö se ole ihan ok? Elämä jättää meihin aina jonkinlaisen jäljen. Pitääkö minun hinkata suihkussa hullun lailla, että seuraavassa tapaamisessa käsivarsissa ei näy mitään eilisestä? Pitääkö minun peitellä sitä, mitä on elämässäni tapahtunut?
Vaimoni on taitava tekemään TikTok- ja Instagram-reelsejä – vai miksi niitä kutsutaan? Oikeasti, meidän lomareissuiltamme hotellit, ravintolat ja lentokentät ovat jakaneet hänen tekemiään videoita ja joskus ottaneet yhteyttä yhteistyön toivossa. Katson näitä videoita ristiriitaisin tuntein: kaikki näyttää niin täydelliseltä, mutta jotain puuttuu – ehkä se on todellisuus. Meidän kahden esiteinin väittelyt jokaisesta ikisestä asiasta eivät kyllä näy näissä “reel:seissä”…
En hinkannut maalitäpliä pois. Menen palaveriin T-paidassa. Olin eilen onnellinen maalatessani. Olen tänään iloinen siitä, että elämän jäljet näkyvät. Miksi minun pitäisi niitä peitellä? Menetänkö uskottavuuteni, jos en rakenna itsestäni hiottua, Instagram-kelpoista versiota? Paljonko aikaa käytän sen kuvan hiomiseen ja samalla odotan milloin saan luvan palata takasin olemaan…minä?
Elämä on rosoista, raadollista, kaunista ja yllättävää. Olen huolissani siitä, millaisen kuvan somemaailma antaa lapsille ja meille aikuisille. Kun elämästä jaetaan vain valitut hetket filttereillä ja muilla älytoiminnoilla, saattaa oma arki tuntautua lattealta. Syntyy helposti ”sitten kun” -elämä: sitten kun olen säästänyt tarpeeksi, voin kokea itsekin noita Instagram-hetkiä. Ja sitten kun sinne pääsee – pettymys voi olla melkoinen, jos kuvitteli astuvansa sisään johonkin unelmaan. Samat arjen kuviot, samat vuorovaikutushaasteet ja samat pois työnnetyt asiat ovat sielläkin odottamassa.
En halua kuulostaa kyyniseltä. Loma ja irtiotto arjesta on ihana asia. Ehkä vielä ihanampaa siitä tekisi se, ettei loman kuvittelisi olevan täydellisyyden näyttämö, vaan paikka, johon voisi ottaa mukaan kaiken todellisen. Ehkä loma voisi olla juuri se hetki, jolloin puhutaan asiat läpi, eikä vain unohdeta hankaluuksia hetkeksi. Kuten sanonta kuuluu – mitä taakseen jättää…
Haluan toivottaa kaikille hyvää ja totuudellista loppukesää! 🌿
Aurinkoisin terveisin,
Mathias Hellsten
