Pelko ja rakkaus ovat molemmat todellisuudentiloja, joissa voi elää sisäisessä kokemuksessaan.
Vaikka ympäröivät olosuhteet pysyisi täysin samana, eikä muuttuisi miksikään, mutta siirtyy pelon kokemuksesta rakkauden kokemiseen, muuttuu sisäisessä kokemustodellisuudessa kaikki.
Kun elää pelossa, usein elää samalla tiedostamattoman kautta. Ei siis ole edes tietoinen pelon vaikutuksista, vaan se rakentuu hermostollisesta alitajunnallisesta ohjailusta.
Pelossa eläessä on virittynyt tulkitsemaan ympäristöä mahdollisten uhkien varalta.
Tuntee riittämättömyyttä ja epävarmuutta. Keskittyy lukemaan muiden ihmisten itseen kohdistavia mahdollisia pahoja aikomuksia ja pelkää sitä että mitä muut itsestä ajattelevat. Pelkää tulevansa muiden hylkäämäksi. Ei uskalla ilmaista itseään kokonaisena ja autenttisena itsenään, vaan liittyy todellisuuteen ja ihmiskuntaan ikäänkuin pieninä palasina, osittaisena ja siten jää syntymättä kokonaiseksi omaksi itsekseen.
Epäilee että muut tuomitsisivat jos näkisivät itsen kokonaisena. Häpeää itseään ja mitätöi omaa arvoaan. Häpeää myös muita ja mitätöi muiden arvoa. Samalla saattaa kuitenkin nostaa joitain ihmisiä rajusti itsen yläpuolelle ja pitää noita henkilöitä paljon arvokkaampina kuin itseä.
Voi pelätä asioita ja ilmiöitä, jotka ei ole selkeän loogisia tai helposti ymmärrettävissä. Voi pelätä kehoaan, mieltään, sairauksia, ihmisiä, kuolemaa, muiden ajatuksia, tulevaisuutta, sitä mitä seuraavaksi tapahtuu, kaikkea kuvitteellista tai hypoteettista. Oikeastaan pelossa eläessä voi pelätä aivan kaikkea, oli sille todellista, tässä hetkessä ilmenevää syytä tai ei.
Kun elää rakkaudessa on sisäisyydessä todellinen kokemus siitä, ettei itseltä puutu mitään.
Rakkaudessa eläessä sisäisyydessä vaikuttaa syvä rauhan tunne, tyyneys, luottamus sitä kohtaan, että kaikki on juuri siten kuin kuuluu ollakin. On kokemus siitä, että kaikki on hyvin, vaikka ympärillä olisikin epäjärjestystä ja epätietoisuutta. Vaikka ympärillä olisi aivan tavallinen arki. Rakkaudessa eläessä ei kiinnitä huomioita siihen mitä muut itsestä mahdollisesti ajattelevat, koska ymmärtää ettei muiden ajatukset ole minkäänlainen uhka itseä kohtaan. Ei koeta miellyttää ketään mitenkään, vaan ilmaisee itseään rohkeasti silti ollen ystävällinen ja hyväntahtoinen ympäristöä kohtaan.
Osaa rajata ja valita hyvinvointia tukevia asioita ymäristöönsä.
Rakkaudessa eläessä on syvä ymmärrys siitä, että elämä on ihme eikä ihmettä tule, eikä voi, kontrolloida tai hallita, vaan sen edessä tulee olla nöyrä ja antautua katsomaan kun elämän ihme tapahtuu jokapuolella ympärillä. Rakkaudessa eläessä uskaltaa ilmentää itseään kokonaisena autenttisena itsenään, totuudellisesti, yhtälailla niin väkevänä kuin herkkänäkin.
Rakkaudessa on sisäinen tunne siitä, että kaikki on hyvin haasteista huolimatta.
Tommy Hellsten -instituutin opiskelija Soili Spilä
