Lapsena näin toistuvasti unta, jossa heräsin auringon paistaessa siniseltä taivaalta. Ikkunasta avautui turkoosi meri. Melkein itkin pettymyksestä herättyäni omassa sängyssä kotona.
Aurinkomatka edusti minulle jotakin täydellistä onnea, keveyttä ja luksusta. Päivettyneenä palaavat luokkatoverit letitettyine hiuksineen toivat tuulahduksen paratiisista minunkin ulottuvilleni.
Myöhemmin kouluumme tuli vierailulle lähetyssaarnaaja. Tarinat tekivät minuun lähtemättömän vaikutuksen. Halusin pois jatkuvasta kontrollista. Halusin johonkin niin erilaiseen, että kaikki mihin olin kasvanut lakkasi pätemästä. Johonkin, missä oikea ja väärä piirtyisivät eri tavalla.
Lopulta kaipasin varmasti poispääsyä jatkuvasta sisäisestä ristiriidasta: Tiesin, etten enää uskonut siihen mihin minut oli kasvatettu. En enää pystynyt olemaan se joka minun hartaasti toivottiin olevan. Pelkäsin itseäni ja omia ajatuksiani. Yhtä paljon pelkäsin muiden pettymystä siihen, etten enää jaksanut pakottaa itseäni olemaan joku muu, kuin mitä oikeasti olin.
Onneksi siskoni oli rohkeampi seikkailija kuin minä. Onneksi lähdin hänen perässään maailman laidoille, syrjäisiin kyliin, toisenlaisiin maisemiin. Samalla kuitenkin huomasin, etten päässyt itseäni pakoon. ”Erilaisessa ympäristössä rajat itsen ympärillä tiivistyvät”, kirjoitin joskus päiväkirjaani.
Tässä rantatuolissa maatessani tulee mieleen kaikenlaista. Tänään loma tarkoittaa minulle turvaa. Yhteyttä itseen ja ympärillä oleviin ihmisiin. Sitä, että saan ajatella kerran päivässä ajatukseni loppuun. Nukkua riittävästi. Juoda kahvini ja katsella merta. Maata tässä hetken hiljaa ja aistia erilaista valoa ja maisemaa. Antaa kaiken hyvä ympärillä upota minuun.
Ihminen tavattavissa -terapeutti ITT® Anna Heikkinen
