Inhimillinen kohtaaminen terveydenhuollossa ei valitettavasti ole itsestäänselvää, vaikka suomalainen terveydenhuoltomme onkin asiantuntemuksen osalta huippuluokkaa.
Tänään kohtasin niin paljon hämmennystä, surua ja vihaa nostattavan tilanteen, että halusin täälläkin kutkutella esiin ihmistyötä tekevien itsehoidon merkitystä. Ehkä nimittäin ainakin osittain sen puutteesta on kyse silloin, kun terveydenhuollon ammattilainen sortuu vääränlaiseen vallankäyttöön tilanteessa, jossa hän kohtaa avuttoman potilaan?
Resurssipula ja kiire eivät ole epäinhimillisen kohtelun syvin syy, väitän. Eikä avunvaraan joutunut ihminen (eikä kukaan toinen ihminen) missään olosuhteissa kelvollinen kohde oman pahoinvoinnin, häpeän, katkeruuden, ylimielisyyden tai alistavuuden kanavoimiseen.
Soitin ambulanssin iäkkäälle tuttavalle, joka oli kaatunut pihamaalle. Hän itki kivusta ja ymmärsin hänen kanssaan jutellessa, että kivun lisäksi hänellä oli myös ymmärrettävä pelko omasta tulevaisuudesta: kaatumisen jälkeen ei ikäihmisen kotiinkuntoutuminen ole lainkaan itsestäänselvää.
Ambulanssi tuli ja toi mukanaan kaksi nuorehkoa naista ja hyvin kylmän ilmapiirin. Huumori on vaativa laji ja toimii usein myös potilaskontakteissa, mutta tässä tilanteessa ammuttiin huumorilla (?) pahasti ohi, lainkaan kohtaamatta ja kuulematta maassa makaavaa vanhusta tai hänen lähiomaistaan. Kun kivusta itkevälle ihmiselle heitetään ylimalkainen lausahdus etäältä purkan jauhamisen seasta:”sitä on sitten menty katolleen”, tai paareille nostamisen jälkeen:”eikä sattunut yhtään”, tuli oikeasti karmiva olo. Miten huonosti voi ihmistyötä tekevät ammattilaiset nähdä hädässä olevan ihmisen?
He tuskin ottivat katsekontaktia kehenkään meistä paikallaolijoista, eivät edes potilaaseen. He puhuivat ikäihmiselle kuin pitäen häntä automaattisesti jotenkin vajaaälyisenä. He suorittivat temppuja, kuin olisivat käsitelleet pelkkää materiaa.
Olen nähnyt ja kokenut monenlaista kohtaamista ja kohtaamattomuutta terveydenhuollon kulttuurissa sekä työntekijänä, potilaana että omaisena. Voittopuolisesti onneksi hyvää, osaavaa ja inhimillistä. Tänään kuitenkin mieleni olisi tehnyt ”potkaista munille”, mutta onneksi sain hillittyä itseni. Päätin sen sijaan keskittyä luomaan edes jonkinlaista turvaa särkyneelle tuttavalleni ja annoin ammattilaisille tilan toimia asiantuntijoina omassa työssään. Kirjoitin jälkeenpäin palautetta tilanteesta.
Tänne halusin jakaa asian ehkä lähinnä siksi, että mielestäni on pelottavaa se, miten suuri valta ihmistyötä tekevillä on suhteessa avuttomaan ihmiseen ja miten vähän siihen kiinnitetään huomiota.
Ihmistyötä tekevien kohdalla tulisi mielestäni kiinnittää erityistä huomiota siihen miten oma pahoinvointi voi kaatua täysin viattomien ihmisten päälle. Se on väärin, epäeettistä ja epäammatillista. Vaikka samalla tiedetään ihan tutkitustikin miten paljon kohtaaminen vaikuttaa koko toipumisprosessiin erityisesti luottamuksen rakentumisen ja sen myötä kivun kokemisen ja koko toipumisen kannalta.
Ehkäpä esimerkiksi esimiehen taholta tulisi puuttua epäasialliseen toimintaan vaikkapa huolen nostamisen näkökulmasta (tämä edellyttäisi tietenkin, että työkulttuuri olisi työyhteisössä tasapuolinen ja läpinäkyvä, jossa epäkohdista voidaan puhua). Myös työyhteisöjen kulttuureja tulisi tarkastaa: sallitaanko niissä aito ja inhimillinen kohtaaminen ylipäänsä? Vai onko niihin pesinyt kova ja kylmä kulttuuri, jossa ”kukaan ei ole opiskellut liki neljää vuotta vaan perseitä pyyhkiäkseen”, vaan mitä enemmän osaa hienoja temppuja sitä kiiltävämmät pränikät saa työkavereilta rintaansa? Silloin on vaarana, että kaikenlainen pehmoilu nauretaan pihalle ja maassa itkevä potilas on vaan ”taas yks katolleen lentänyt”.
Siellä missä on astuttava toisen päälle, herää kyllä epäilys, että jokin on omalla kohdalla niin huonosti, että on keinoja kaihtamatta yritettävä olla edes hitusen ”pitempi”. Mikä harmi ja vääryys. Itsehoidon haastavin puoli lienee siinä, että pitäisi kyetä katsomaan peiliin ja osata olla huolissaan myös itsestään.
Ihminen tavattavissa -terapeuttiharjoittelija, terveydenhoitaja Marjo Juutilainen, Hämeenlinna
Ajanvaraukset Marjon vastaanotolle puh. 050 3486778
