Miksi ajattelen minuuteen kohdistuvan häpeän olevan paljon kuultu ’sielunvihollinen’, saatana?
Lapsena koetut vaillejäämiset ja elämän mittaan ulkopuolelta tulleet mitätöivät lauseet muuntuvat hiljalleen ihmisen mielessä hänen omaksi häpeäkseen joka kohdistuu hänen minuuteensa.
Häpeä väittää ihmisen tajunnassa, että ihminen on huono ja surkea, kun tarvitsee rakkautta ja hyväksyntää.
Rakkauden tarvitsevuus, joka rakenteellisesti on meissä kaikissa jo vauvasta alkaen, muuntuu siis häpeän väitteessä huonoudeksi, ihmisen surkeudeksi ja mitättömyydeksi.
Häpeä mitätöi ihmisen arvon, joka itsessään on oikeasti mittaamaton mysteerisen luonteensa vuoksi.
Häpeä tekee täten suurimman rakkauden esteen ihmiselle, koska se estää huonous väitteineen rakkauden tarvitsevuuden ja eheän rakkauden virtaamisen.
Kun häpeä on saanut tilaa ihmisessä, se ei anna hevillä periksi. Se on kuin seitinohut näkymätön ja tiedostamaton verkko. Pikkuhiljaa häpeän luonnetta voi kuitenkin tutkia ja tulla tietoiseksi sen vaikutuksista. Kun tulee tietoiseksi häpeän vaikutuksista, voi päättää ettei lopulta halua antaa sille voimaansa, vaan voi alkaa siedättämään itseään menemällä hiljalleen häpeää kohti, jotta todellinen minuus sen häpeän takaa voisi alkaa tulla esiin ja syntyä.
Sielu voi syntyä esiin häpeän, ’sielunvihollisen’, takaa.
Tommy Hellsten -instituutin opiskelija Soili Sipilä
Tommy Hellsten ja Ihminen tavattavissa -terapeuttimme ITT® Anne Ollikainen keskustelevat
tällä videolla häpeästä: https://youtu.be/nPSsiryfdvI
