Tämä runo on ITT-terapeutti opintojeni lopputyöstä, jonka kirjoitin henkisestä väkivallasta parisuhteessa. Kirjoitin teoria osuuden aiheesta sekä lyhyesti läheisriippuvuudesta sekä oman tarinani siltä ajalta elämääni kun elin hyvin kipeässä suhteessa.
Työ itsessään on kirjoitettu jo pari vuotta sitten ja tapahtumistakin on jo yli 20 vuotta mutta niin kuin työssä kirjoitan, henkinen väkivalta jättää niin syvät jäljet, että ne kulkee mukana ikuisesti. Yhä edelleen lukiessani työtä, se herättää minussa voimakkaita tunteita, surua, häpeää, puhdasta kipua kaikesta siitä, minkä läpi jouduin kulkemaan.
Jos olet ollut tai olet parhaillaan suhteessa jossa joudut kokemaan väkivaltaa, tavalla tai toisella, yritä löytää sen verran rohkeutta että kerrot edes yhdelle ihmiselle. Ja muista, kukaan ei ole koskaan ansainnut väkivaltaa missään muodossa. Älä epäröi hakea apua
”Siinä minä istuin ja katselin,
kuinka elämä tapahtui
ikkunan takana.
Vain läpinähtävän lasin
päässä vapaudesta
ja samaan aikaan
paikoilleni vangittuna.
Kuin vedetöntä maailmaa
katsova kala, kidukset
täynnä hapetonta ilmaa.
Miten helppoa yhä edelleen on
tipahtaa siihen
samaan pimeyteen,
turtua, tulla tyhjäksi siitä
kaikesta tunteesta,
joka vielä äsken kupli kehoni täydeltä.
Miten syvässä on muistot,
miten kipeinä kaikkialla.
Tulla toisen tuhoamaksi,
kadota itse omasta otteestaan.
Käpertyä iltaisin pelon
syliin nukkumaan.
Minä muistan,
minun kehoni muistaa.
Eikä mikään ole niin vaikeaa kuin
etsiä itsensä vuosien painon alta,
syntyä omaksi itsekseen,
antautua rakastamaan.”
Ihminen tavattavissa -terapeutti ITT® Essi Sivula, Tampere
www.suomentyoyhteisoterapeutit.fi
Essin lopputyön saat luettavaksesi pyytämällä sen häneltä henkilökohtaisesti
sähköpostilla: essi(at)styt.fi
