Ihminen tarvitsee ihmistä

19.11.2019

Pohdin itsenäisyyttä, tervettä erillisyyden ja omien rajojen tunnistamista sekä liittymistä, yhteenkuuluvuutta, tarpeita ja näiden kaikkien yhteyttä toisiinsa. Oman ja toisten yksilöllisyyden tunnistaminen on tärkeää, sillä siitä syntyy kyky kunnioittaa itseämme ja toisiamme. Yksilöllisyyden kunnioittamisesta taas syntyy kyky liittyä ja kokea yhteyttä itseen ja toisiin. Ei voi olla kaksikkoa ilman kahta yksikköä (tai monikkoa ilman useampaa yksikköä). 1+1=2. Minä + sinä = me.

Olemme kaikki yhtä ja samaa merta ja näihin ihmishahmoihin inkarnoituneina tuomme maailmaan myös oman näköisemme aallon - hyvin yksilöllisen muodon, vivahteen ja tahdin. Olemme samaan aikaan toisistamme erillisiä ja liitoksissa toisiimme - itsenäisiä ja samalla toisistamme hyvin riippuvaisia olentoja. Samoista aineksista luotuja, eri näköisiä taideteoksia. Ykseyden ja erillisyyden tunnistaminen on yksi tärkeimmistä (ja haastavimmista) kotitehtävistämme ihmisinä. Tämä erottelukyky syntyy kokemuksen kautta. 

Olen tutkaillut tätä aihetta paljon viime vuosina oman eheytymismatkani varrella. Oman lapsuuteni kasvuympäristössä ei tunnistettu yksilöllisyyttä ja terveitä rajoja, ja sen vuoksi sieltä puuttui myös kyky kunnioittaa itseä tai toisia. Puurot ja vellit menivät siis aika sekaisin näin suomalaisittain. Sieltä on kuljettu pitkä ja kuoppainen tie tähän päivään ja vasta nyt alkaa jyvät erottumaan akanoista. Se on tullut tähän mennessä hyvin selväksi, että ihmiselämä on joukkuelaji. Tarvitsemme toisiamme toistemme tueksi, peileiksi, kanssakulkijoiksi. Tarvitsen nähdyksi tulemista sinun silmissäsi, jotta voin nähdä itseni ja sen myötä myös sinut. Tarvitsen vuorovaikutusta sinun kanssasi, jotta osaan erottaa tämän hiuksenhienon eron ja yhteyden meidän välillämme. Peilaamme toisillemme sitä suurta merta joka olemme, näiden kosketuspintojen kautta. 

Oman tarvitsevuuden myöntäminen ja sen ääneen sanoittaminen ei ole aina helppoa, sillä se tuo esiin haavoittuvuutemme. Monelle meistä on helpompaa vetäytyä omiin oloihimme ja/tai leikkiä vahvaa niissä hetkissä, kun jokin sisimmässämme ikävöi toisiin liittymistä, yhteenkuuluvuutta ja jakamista. Emme välttämättä edes tunnista tuota sisäistä kaipuutamme. Olin itse aikanaan olevinani hyvin itsenäinen ja vahva nuori nainen. "Minä en tarvitse ketään" olikin laastari, suojamekanismi sen kipeän haavan päällä, joka kaipasi yhteyttä toisiin ihmisiin. 

Tämä pohdinta sai alkunsa tänään, kun juttelin ystäväni kanssa itsenäisyydestä ja haavoittuvuuden näyttämisestä ihmissuhteissa. Tunnen syvää kiitollisuutta siitä, että olen löytänyt ympärilleni sellaisia ihmisiä, joiden seurassa saan olla turvallisesti totta - arvostettu juuri sellaisena kuin olen koko ihmisyydessäni - ja joiden ihmisyyttä saan myös todistaa juuri niin sellaisena kuin se on. Se kuroo minua kasaan - kaikki osat meissä ovat tervetulleita. Olen kiitollinen myös niistä kokemuksista, joissa en koe saavani haluamaani hyväksyntää ja rakkautta toiselta kosketuspinnalta. Se palauttaa minut yksikkööni ja muistuttaa siitä, että toisella on elinoikeus olla se yksilö joka hän on ja kokea niin kuin hän kokee - ja sama pätee myös minuun. Syntyy kyky kunnioittaa. Syntyy kyky rakastaa. Siinä hetkessä en ole enää riippuvainen toisen antamasta rakkaudesta voidakseni rakastaa. Rakkaus on vapaa. Rakkaus on se meri, joka me olemme. Me tarvitsemme toisiamme tämän nähdäksemme. 

Oman haavoittuvuuden ja heikkouden näyttäminen on suurinta vahvuutta ihmiselämässä. Tarvitsemme siihen toistemme tukea, toistemme yksilöllisyyden arvostamista ja herkkyyden varjelemista. Tästä tulee mieleeni runo, kaunis tiivistelmä pitkästä iltasadustani. Tämä koskettaa aina ❤️

Ihminen tavattavissa -ohjelman opiskelija Nina Nousiainen
 

Pieni laulu ihmisestä

Ihminen tarvitsee ihmistä
ollakseen ihminen ihmiselle,
ollakseen itse ihminen.
Lämpimin peitto on toisen iho,
toisen ilo on parasta ruokaa.
Emme ole tähtiä, taivaan lintuja,
olemme ihmisiä, osa pitkää haavaa.
Ihminen tarvitsee ihmistä.
Ihminen ilman ihmistä
on vähemmän ihminen ihmisille,
vähemmän kuin ihminen voi olla.
Ihminen tarvitsee ihmistä.

~Tommy Tabermann

 

Youtube: 

Tervetuloa terapeuttiselle vastaanotolle!

Apua voi hakea esimerkiksi ihmissuhde- ja parisuhdeongelmiin, työuupumuksesta toipumiseen, vanhemmuuteen, tunne-elämän haasteisiin tai oman elämän suunnan tarkistamiseen.