Joskus voi tuntua siltä, että on helpompi ymmärtää muita kuin itseään. Tämä saattaa pitää paikkansa mutta mistä syystä näin koetaan. Itse kasvoin ympäristössä, jossa muiden ajatteleminen asetettiin etusijalle. Niinpä ristiriitatilanteissa totuin ymmärtämään muita sen sijaan, että olisin kohdannut omat tunteeni kaikessa raadollisuudessaan rehellisesti.
On luonnollista hakeutua positiivisia tunteita herättävien asioiden äärelle ja yhtä luonnollista myös välttää kipua. Elämään sisältyy kuitenkin monenlaisia vaiheita, jotka herättävät myös kipeitä tunteita, jotka nekin on tarkoitettu koettavaksi. Itsensä ja toisten ymmärtäminen eivät tietenkään ole toisiaan poissulkevia asioita, mutta mielestäni järjestyksellä on merkitystä. Jos ei ymmärrä itseään ja omaa kokemusmaailmaansa, on vaikea aidosti ymmärtää myöskään muita.
Nykyisin on yllin kyllin tarjolla virikkeitä, joihin hukuttaa tunnetason kipunsa. Mitä hyötyä on kivun äärelle pysähtymisestä, kun sen voi kätevästi ohittaakin? Vanha sanonta: ”Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää” pitää tässäkin paikkansa. Jos oma tunnetason kipu ohitetaan esimerkiksi ymmärtämällä ristiriidan toista osapuolta, järkeistämällä tai pakenemalla johonkin aktiviteettiin, se saattaa laimentua ja haihtua mielestä joksikin aikaa. Kohtaamattomat tunteet eivät kuitenkaan häviä mihinkään vaan jäävät ihmisen sisälle vieden käytettävissä olevaa energiaa. Ajan kuluessa ne tulevat yleensä tavalla tai toisella esiin myös käyttäytymisessä ja toiminnassa.
Tunteiden kohtaamisen tärkeys piilee siinä, että niiden kautta on mahdollista päästä omien todellisten tarpeiden äärelle, joka taas mahdollistaa oman kokemuksen totuudellisen tarkastelun. Esimerkiksi itse ohitin usein oman kokemukseni selittämällä ja ymmärtämällä muiden käyttäytymistä. Tämä kaikki tapahtui yleensä hyvin automaattisesti ja tiedostamattomasti opittujen käyttäytymismallien ja asenteiden johdosta. Yrittämällä ymmärtää muita koin kyllä itseni näennäisesti vahvaksi mutta samalla sisälleni kertyi paljon vihaa, pettymystä ja surua. Vaikka kuinka miettisi toisen toiminnan syitä, ei tämä kuitenkaan auta ymmärtämään omaa kokemusta. Itseään oppii ymmärtämään vain tutkimalla itseään. Kun luottamukseni särkyi pahasti, käytin paljon aikaa sen pohtimiseen, miten joku voi käyttäytyä niin törkeästi.
Ajan myötä halusin antaa anteeksi, koska tiesin anteeksiantamattomuuden sitovan itseni henkisesti tuohon henkilöön ja tapahtumaan. Tunnistin sisälläni itsesyytöksiä, vihaa, pettymystä, syyllisyyttä, häpeää ja suruakin. Tein asioita oppikirjamaisen oikein mutta samalla hyvin yleisellä tasolla. En antanut kokemuksilleni yksilöllisesti tarvitsemaani aikaa vaan yritin kiirehtiä tiedostamatta sitä itse. Mitä syvempi loukkaus, sen useampi tunteiden läpikäyntikierros usein tarvitaan. Vaikka anteeksianto saattaa olla tahdon päätös, tulevat tunteet usein vasta perässä. Ei ole harvinaista, että joutuu mielessään useamman kerran antamaan anteeksi, koska syvältä nousee niin kipeitä asioita, joita ei ole aiemmin tunnistanut.
Todellinen anteeksiantaminen toteutuu vasta sitten, kun tunnistetaan, mikä itseä on loukannut ja sallitaan siihen liittyvät tunteet. Vihan ja muiden tunteiden alta löytyy usein parantava suru, joka on äärettömän arvokasta. Se nousee totuudellisesta itsestä ja kertoo tärkeistä tyydyttämättä jääneistä tarpeista. Kun on kohdannut oman vaillejäämisensä ja käynyt läpi siihen liittyvät tunteet ymmärtäen ja myötätuntoisesti, pystyy vähitellen myös ymmärtämään toista osapuolta. Silloin ei tarvitse selittää mitään kokemuksesta pois, vaan voi hyväksyä tapahtuneen sellaisena kuin se on ollut.
Ikävilläkin tunteilla on hyvinvointia ylläpitävä tarkoitus. Esimerkiksi vihan rakentava ilmaiseminen osoittaa itsensä kunnioittamista, joka antaa myös toisille mahdollisuuden korjata omaa toimintaansa. Tunteet esiintyvät usein ryppäinä; vihaan voi olla kytkeytynyt esimerkiksi häpeää, pelkoa tai syyllisyyttä. Tunteiden kanssa ei voi kiirehtiä, niiden äärelle kannattaa pysähtyä ja tutkia niiden sisältämää viestiä. Ne ovat arvokkaita väyliä kohti aitoa minuutta, yhteyttä itseen, joka heikentyy helposti arjen kiireessä.
Merja Luoma, Ihminen tavattavissa -terapeutti
