Työhteisössä on merkityksellistä tulla nähdyksi, kuulluksi ja arvostetuksi.
Kuuntelin Lotta Tuohinon äänikirjaa ”Sairaanhoitajan paikka”. Vaikka omasta hoitotyön kokemuksestani on jo aikaa, tuntui helpolta upota Lotan kuvaamiin tilanteisiin ja tunnelmiin koetussa arjessa.
Huomasin paljon peilaavani itseäni ja tunteitani, vertaavani niitä siihen työympäristöön, johon vielä toistaiseksi olen kiinnittynyt. Siihen, mitä perusopetuksessa opettajien ja koulunkäynninohjaajien todellisuuteen kuuluu. Molemmilla sektoreilla, niin hoitotyön kuin kasvatusalan käytännön työtä tehneenä, kävin läpi paljon omaa ja vierestä koettua kipeää tunneskaalaa. Kuinka paljon yhteistä kokemusta onkaan… hankalassa ja hyvässä.
Ajattelin kuunnellessa sitäkin, miten merkittävänä valona arjessa voi näyttäytyä se, kun kohtaa itseään tukevan työyhteisön ja johtajuuden! Kun alaisena kokee johtajuudesta sen, että tulee omassa todellisuudessaan nähdyksi ja pelkän kuulluksi tulemisen ohella konkretiaan vietyjen toimenpiteiden kautta arvostetuksi.
Työnohjausta ja terapiatyötä tehdessäni olen paljon läsnä nähdyksi, kuulluksi ja arvostetuksi tulemattomuuden kanssa. Niin moni kamppailee omassa ympäristössään pärjäämisen, työelämän vaativuuden ja näkymättömyyteen jäämisen kanssa.
Huokaus! Suru ihmisen kokoisuuden hämärtymisestä, jos tai kun silmät suljetaan yhteisöissä ja organisaatioissa siltä, mikä niitä horjuttaa sisältäpäin.
Kun rakas muuttuu liian raskaaksi, hukataan valtava määrä potentiaalia!
Ritva Suikkanen, Ihminen tavattavissa -terapiakoulutuksen opiskelija
