Miksi miehet eivät puhu tunteistaan?
Omalta osaltani ja oman kokemukseni kautta, avaan omia näkemyksiäni asiasta.
Jos mies ei puhu tunteistaan on sydänyhteys poikki ja tilalla on pelko. Pelko siitä, etten riitä tai kelpaa. Se on usein tiedostamatonta pelkoa ja epävarmuutta. Silloin asetutaan elämään pääasiassa mielen alueella, koska se on epävarmuudesta vapaampaa aluetta. Sillä epävarmuus on sietämätöntä jos pelkää olevansa riittämätön. Sydänyhteydellä tarkoitan yhteyttä tunteisiimme.
Mitä mielessä eläminen tarkoittaa?
Touhuamista, suorittamista, töitä, harrastuksia, pelaamista, moottorin pärinää, ulkoapäin ohjautumista, itsensä äärelle pysähtymisen välttelemistä keinolla millä hyvänsä. Kaiken sen tekemistä mikä estää tunneyhteyden syntymisen. Koska on pelottavaa tulla tietoiseksi siitä, että tuntee ja tarvitsee. Etenkin niistä ”negatiivisista” tunteista haluaa pysyä kaukana. Siitä että jännittää, pelottaa, hämmentää, ujostuttaa, nolottaa tai hävettää.
Ja siitä, että tarvitsee rauhaa, omaa aikaa, muiden hyväksyntää ja lämpöä, rakkautta, syliä, empatiaa. Se vasta onkin pelottavaa. En uskaltaisi millään kohdata sitä tosiasiaa, sellaisen ääneen sanomisesta puhumattakaan.
Siirrymme siis maskuliiniseen, suoraviivaiseen ja kovien arvojen siivittämään suorituskeskeiseen elämään. Kiellämme feminiinisen herkkyyden ja pehmeyden itsessämme ja muissa. Hävittäkäämme se koko yhteiskunnasta, niin sitä ei tarvitse kohdata. Koska se on pelottavaa! Mutta tämäpä onkin ansa, etenkin miehille koska meille feminiinisyyden kieltäminen on luontevampaa.
Miten päästä pois ansasta?
Pysähtymällä. Luovuttamalla. Antautumalla. Tutustumalla itseensä ja omaan herkkään sisimpäänsä. Paljastamalla itselleen olevansa pelokas ja tarvitsevansa tukea muilta. Hakeutumalla terapiaan, kohtaamalla traumansa. Puhumalla itseä hävettävistä asioista jollekkin turvalliselle kanssakulkijalle. Menemällä pelkojansa kohti turvallisessa ympäristössä. Tuntemalla pelon, hyväksyen sen itsessään. Tarkastelemalla sitä mitä itsessä tapahtuu. Keskittymällä tunteeseen ja pysähtymällä kuuntelemaan mitä se haluaa kertoa. Kohtaamalla pelon, se häviää. Juoksemalla sitä karkuun, se juoksee kyllä perässä, eikä päästä pakoon. Pysähtykäämme siis pelkäämään, jotta ei tarvitsisi enää pelätä! Pysähtykäämme puhumaan tunteistamme!
Kiitos kun sain kirjoittaa! Ja iso kiitos sinulle kun luit!
Ihminen tavattavissa -kasvuohjelmamme opiskelija Tomi Hakkarainen
