Se mihin ihminen uskoo, on kiehtonut minua aina. Olen huomannut, että suhtautumiseni uskomusmaailmaan on ollut suurimman osan elämääni negatiivissävytteinen. Liekö se sitten peruja siitä pettymyksestä, mitä lapsena koin joulupukkihuijauksen paljastuttua, mene ja tiedä. Joka tapauksessa asenteeni uskomuksiin ja sitä kautta jopa uskonnollisiin ja uskon asioihin muuttui vuosi vuodelta skeptisemmäksi.
Tapani suhtautua ihmisen uskomuksiin alkoi oikeastaan muuttua vasta muutama vuosi sitten. Hassua kyllä, se tapahtui järjen avulla. Hassua siksi, että koen uskomusasiat kaikkea muuta kuin järjellä selitettäviksi. Skeptisyyteeni uskomusasioissa alkoi sulaa sitä mukaa, mitä enemmän opiskelin ihmisen psykologiaa, etenkin kognitiivista teoriaa. Tieto tuntui olevan parasta vastalääkettä tuossa kohtaa uskomuksiini uskomuksista :). Mainitsen nyt muutaman itseäni ravisuttaneen asian, jotka alkoivat muuttaa suhtautumistani uskomuksiin:
Yksi viime vuosisadan tunnetuimmista psykologeista, Abraham Maslow, joka tutki ihmisen motivaatiota ja kehitti tarvehierarkiateorian, lisäsi myöhempinä vuosinaan kuuluisaan tarvehierarkiapyramidiinsa vielä yhden tason, itsensä ylittämisen tarpeet (self-transcedence). ”Itsensä ylittämisellä tarkoitetaan yhteyden saamista johonkin omaa minää suurempaan: keinoina tähän voivat olla esimerkiksi hengellisyys, taide tai altruismi.” (Wikipedia). Tarveteorioita on monia muitakin, mutta yleisesti ottaen ne päätyvät siihen lopputulemaan, että käyttäytymisemme perustuu tarpeiden tyydyttämiseen ja jos/kun (perus)tarve jää tyydyttämättä, se heijastuu kaikkeen. Nyrkkisääntönä voi pitää, että mitä enemmän ja syvemmin (=”korkeampien portaiden tarpeita”) pystymme tyydyttämään tarpeitamme, sitä paremmin voimme. Oli hätkähdyttävää nähdä myös ”hengellisiä tarpeita” universaaleilla tarvelistoilla. Onko minulla todellakin hengellisiä tarpeita?
Kognitiivisen kolmion malli: mallin mukaan tyypillisesti ihmisellä nousee ensin ajatus (eri tutkimusten mukaan ihmisellä tulee kymmeniä tuhansia ajatuksia vuorokaudessa mutta ihminen tiedostaa niistä murto-osan), ajatusta seuraa tunne, ja tunnetta seuraa lopulta toiminta. Ihmisen käyttäytymistä pystytään siis tutkimaan ihmisen ajatusten ja tunteiden kautta. Ja toisaalta: jos ihmisen ajatus muuttuu, niin sitä seuraavat tunteet ja toimintamallit voivat muuttua. (tähän liittyy myös yksi lempi iskulauseistani, jonka sanojaa en valitettavasti muista: ”on helpompi muuttaa omia ajatuksia kuin ulkoisia olosuhteita”). Ja uskomushan on yksi tapa ajatella asioista. Uskomus on siis ajatus. Ja kun tätä soveltaa edelliseen, niin se mitä ja mihin uskomme, vaikuttaa tunteisiimme ja lopulta käyttäytymiseemme.
Ihmisen holistisuus: mitä vanhemmaksi olen tullut ja mitä enemmän olen lukenut psykologista kirjallisuutta sekä nähnyt terapeuttina vierestä, sitä enemmän olen vakuuttunut, kuinka ihminen on holistinen kokonaisuus. Ihmisen voi sanoa olevan ainakin fyysinen, psyykkinen, sosiaalinen ja henkinen/hengellinen kokonaisuus. Ihmisen holistisuus tässä yhteydessä tarkoittaa sitä, että ihminen on kaikkea edellä mainittua. Ihmisen fyysisyys on helpointa ymmärtää ja se on aisteilla helpoin havaita. Ihminen on myös psyykkinen: tähän kuuluu, miten ajattelemme, tunnemme, tarvitsemme, jnejne. Ihminen on myös sosiaalinen ja ihmisvauva alkaa ”psyykkisen ja sosiaalisen syntymisensä” heti synnyttyään ensimmäisissä vuorovaikutussuhteissaan (=kiintymyssuhde) eli yleensä vanhempiensa kanssa. Ja sitten on vielä tämä henkinen/hengellinen ulottuvuus, joka on ollut itselleni vaikein ymmärtää, mutta jonka merkittävyydestä useat psykologian ammattilaisetkin ovat yhtä mieltä, aivan kuten Maslow tai esim. psykosynteesin kehittäjä ja oppi-isä Roberto Assagioli.
Sanotaan nyt sekin, että olen todella kiitollinen lääketieteelle ja sen saavutuksille. Olen saanut paljon apua ”fyysisen minäni” kanssa lääketieteeltä. Otan buranaa, jos olen flunssassa tai jos selkääni särkee. Käytän antihistamiineja keväisin koivun kukinnan aikaan. Hammaslääkärikäynnit ovat muuttuneet traumoja jättäneeltä 80-luvulta ihan mukaviksi kokemuksiksi nykyisin. Ja olen läpikäynyt 3 isoa sydänoperaatiota HUS:ssa, missä rytmihäiriöni saatiin lopulta korjattua. Olen siis todella kiitollinen meidän lääkäreillemme ja lääketieteelle. Toisaalta sekin on totta, että mitä enemmän olen tutustunut ihmisen holistisuuteen, olen myös alkanut arvostaa enemmän ja enemmän ihmisen psyykeen, sosiaalisuuteen ja henkisyyteen/hengellisyyteen liittyvää tietotaitoa. On myös alkanut hahmottua, kuinka monimutkainen kokonaisuus ihminen onkaan ja kuinka esimerkiksi monimutkaisia ja edelleen ihmiselle arvoituksellisia ovat esimerkiksi ihmisen fyysisen ja psyykkisen puolen keskinäiset riippuvuussuhteet – henkisestä/hengellisestä puolesta puhumattakaan. Muutamia esimerkkejä, jotka ovat pistäneet itseni toden teolla miettimään asioita pintaa syvemmältä:
- mielenterveydellisten asioiden hoitaminen: Kuten Ben Fuhrman sanoi taannoin TV:ssä, maamme mielenterveyshoito on maailman lääkekeskeisin. Syötämme muuta maailmaa enemmän masentuneille lääkkeitä, vaikka kaikki vakuuttavimmat tutkimukset puoltavat mielenterveyshäiriöiden hoitoa psykoterapian avulla (on toki poikkeuksiakin, kuten psykoottiset masennustilat, missä lääkehoito usein aivan välttämätöntä, jne.). Miksi siis hoidamme masennusta enimmäkseen lääkkeillä (oireiden lievitystä), emmekä psykoterapialla (jolla päästäisiin syihin käsiksi) vaikka tutkimuksetkin puoltaisivat psyykeen tasolla tehtävää työtä (psykoterapia) mieluummin kuin pillereillä (fysiikka, oireiden hoitoa)? Osaan aavistaa kyllä yhden syyn/vastauksen (=raha: pillerit tulevat halvemmaksi kuin psykoterapia).
- uskomusten vaikutus ihmisen fysiikkaan: löytyy paljon esimerkkejä, mutta liitän linkin YLE:n jutusta ja TV-ohjelmasta Areenassa, mikä osui silmiini hiljattain. Se kertoo placebo- eli lumevaikutuksesta, ja sitä on havaittu yleisimmin ns. kivunlievitykseen liittyvissä hoidoissa. Tässä on hyvä esimerkki ihmisen psyko-henkis-fyysisestä kokonaisuudesta ja siitä, kuinka suuri voima mielellä voi olla fysiologisiin oireisiin. Linkki juttuun ja sitä kautta ohjelmaan: LUMELÄÄKKEEN VOIMA
- Minnesota-tyyppisten hoitojen (missä hoito keskittyy psyykkiseen ja jopa henkiseen/ hengelliseen puoleen) vaikutus päihdehuollossa ja ylipäätään riippuvuushoidoissa: minua on aina ihmetyttänyt (ennen jopa epäilyttänyt, ennen kuin läheltä seuranneena olen huomannut omakohtaisesti tehon), miten ns. Minnesota-tyyppiset hoidot ovat niin tehokkaita. Yleisesti ottaen niiden teho on jopa 80% luokkaa (eli 8/10 joka menee Minnesota-tyyppiseen riippuvuushoitoon, on vuoden päästä edelleen päihteetön). Tässä on iso ero päihteiden lääkehoitoon: esim. Antabus-hoidon pitkäaikainen teho on tutkitusti varsin vaatimaton. Antabus-hoito ei siis keskity siihen, miksi ihminen juo. Antabus on toki tehokasta lääkettä otettaessa, mutta suurin haaste on saada ihminen ottamaan sitä lääkettä jatkuvasti.
Ihmisen holistisuus on itseäni ammatissani voimakkaasti ohjaava käsitys. Kun työskentelen ihmisten kanssa – on kyse sitten yksilöstä, ryhmästä tai yhteisöstä – haluan aina lähestyä ihmistä kokonaisuutena, missä kaikki puolet otetaan mahdollisimman hyvin huomioon ja ihmisyyden ehdoilla. Fokukseni on työskentely ihmisen psyykkisellä osa-alueella, mutta tarvittaessa työskentelen myös ihmisen henkisyyden/hengellisyyden alueella, jos asiakas niin haluaa – olenhan itsekin tehnyt paljon töitä sillä puolella viime vuosina ja olen löytänyt sitä kautta itselleni vieraankin tuntuisen levollisuuden.
Oma tulokulmani henkisiin asioihin on dogmeista ja uskonnoista vapaa ja neutraali. Olen myös huomannut, kuinka tärkeä alue henkisyys/hengellisyys voi olla ihmisille, kokeepa ihminen sitten olevansa uskonnollinen, hengellinen, hengellisyyden suhteen välinpitämätön, tai ateisti. Yksi saattaa tuntea tukahtuvansa uskonnollisen liikkeen alle, kun toinen taas saattaa kokea rauhattomuutta ja kuolemanpelkoa ateisminsa kanssa. Ja kolmas ei kenties ajattele ollenkaan hengellisiä asioita ja tuntuu olevan sinut sen kanssa. Kuitenkin uskomukset ja ajatukset heijastuvat ihmisen kokonaishyvinvointiin, sen olen nykyisen ammattinikin puolesta usein nähnyt. Ja usein näin tapahtuu ihmisen sitä itsensä tiedostamatta. Se mihin uskot, ja mitä ajattelet, saattavat loppupeleissä vaikuttaa kokonaishyvinvointiisi paljon enemmän, kuin uskotkaan. Ja lisäisin jopa niin, että uskomuksemme saattavat vaikuttaa elämäämme enemmän, kuin haluamme uskoakaan. Uskomuksillamme on siis todellakin väliä!
Ihminen tavattavissa -terapeutti, mentor, työyhteisövalmentaja Aku Hentilä
Ajanavaraukset ja tiedustelut 050-5844099
