Kysymys on haastava. Miten vastata tähän kirjoittamatta aiheesta kirjaa? Kuinka esitellä päätelmän ympärille asetetut olettamukset? On totta, että tänä päivänä tiedetään, että ainakin ensimmäisen maailman ihmisillä on suhteellisen paljon riippuvuuksia ja tässä nimenomaan keinotekoisia riippuvuuksia, joihin olemme kiinnittyneinä mielialamuutoksien ja mielihyvän toivossa. Rajoitumme vielä tarkastelemaan riippuvuuksia, jotka em. lisäksi ovat haitallisia yksilölle itselleen tai toisille.
Ajatellaan lyhyesti ihmisen luonnollisia riippuvuuksia: riittävän puhdas ilma hengittämiseen, riittävän puhdas vesi janon sammuttamiseen ja riittävä sekä terveellinen muu ravinto kehotoimintojen ylläpitämiseen. Lisäksi tasalämpöisinä tarvitsemme riittävästi suojaa tai sopivan ympäristön selviytyäksemme. Joskus muinoin ihminen on käyttänyt suhteellisen paljon elämästään selviytyäkseen hengissä ympäröivän maailman kanssa, ja arvatenkin etsinyt sopivaa tasapainoa selviytyäkseen luonnossa ja muiden lajien hierarkisessa rakenteessa.
Vähän lyhyemmän aikaa sitten, vaikkakin tämänkin ajan voidaan katsoa olleen suhteellisesti jo hyvin hyvin kauan sitten, on ihminen itselleen ominaisten taitojen ja kykyjen johdosta saavuttanut eläinkunnan hierarkian huipun. Huipulla ihminen on saanut jokseenkin suvereenin aseman verrattaessa muuhun ympäröivään luontoon ja luomakuntaan. Voidaan olla montaa mieltä ihmisen eettisestä käyttäytymisestä hierarkian huipulla, mutta tässä emme tarkastele ihmisen toimintaa eettisyyden näkökulmasta versus muu maailma.
Tunnetaan myös, että ihmisellä on voimakas vallanhalu ja selviytymisvietti, jotka kuuluvat jossain määrin yhteen. Selviytymisvietin ja lajille tyypillisten taitojen sekä kykyjen johdosta ihminen on luonnostaan saanut paljon valtaa muuhun maailmaan verrattuna. Ihminen saa siten turvallisuuden tunnetta vallasta. Samaan aikaan tiedetään, että nykypäivänä erityisesti ensimmäisen maailman ihmiset elävät yltäkylläisyydessä ja ovat vieraantuneet luonnollisista tarpeistaan sekä pitävät niiden täyttymystä itsestään selvyytenä. Tätäkin on jatkunut jo sukupolvien ajan, vaikka satunnaiset maailman sodat ovatkin tuoneet hetkellisesti ihmisten perustarpeet lähemmäksi yksilöä.
Ihmiset käyttäytyvät erilailla tässä yltäkylläisyyden maailmassa. Toiset keskittävät kaiken tarmonsa ja energiansa vallan tavoitteluun, toiset mielihyvän etsimiseen, ja jotkut etsivät yhteyttä toisiin ja ympäröivään maailmaan ja vielä joku ryhmä etsii tarkoitusta – elämän tarkoitusta. Elämän tarkoitus ei tunnu enää olevan selviytyminen ja hengissä pysyminen – se ei riitä, täytyy olla jotain enemmän. Etsitään ratkaisua jostain näkymättömästä, jostakin mitä koemme kokevamme – hengellisyydestä tai korkeammista periaatteista – niitä ainakin tarjotaan ihmisille, jotka ovat eksyneet loputtomaan vallan ja mielihyvän tavoitteluun.
Väitän, että terve ihminen kokee mielihyvää ilmasta, vedestä, ravinnosta ja suojasta sekä hengissä pysymisestä. Ihminen on kuitenkin vahvasti sosiaalinen olento ja kaipaa myös yhteyttä toisiin ihmisiin, mistä niin ikään terveenä kokee mielihyvää. Terve ihminen tunnistaa sisällään kutsun merkitykseen ja sen tavoitteluun. Kun ihminen on turvassa ja perus tarpeet tulevat tyydytetyiksi, niin ihminen alkaa etsiä merkitystä ja toimia kutsumuksensa mukaan. Silloin kun ihminen on täyttänyt elämänsä kaikella merkityksettömällä ja näennäisellä mielihyvällä, niin hän ei kykene samaan aikaan kuulemaan merkityksen ääntä kakofonisen sinfonian takaa.
Palataan vielä pari tuhatta vuotta taaksepäin ja kysytään, että olivatko ihmiset tuolloin otsikon mukaisesti riippuvaisia, vai olivatko he edelleen vain luonnollisesti riippuvaisia – aina on toki poikkeuksia, mutta noin niin kuin keskimäärin? Mitä tavoiteltiin Rooman valtakunnan ajan syömingeillä tai korkeakulttuuriin sijoittuneilla orgioilla? Esitettiinkö niissä vallan symboleja ja hankittiin seksuaalista mielihyvää vai olivatko ne kulisseja keisarin riippuvuuden sekä siihen liittyvän häpeän kätkemiseksi?
Jossain vaiheessa, jollakin aikakaudella tai hitaasti kiiruhtaen, on ihmisen vallan jano keskittynyt näennäiseen hallintaan ja toisen ihmisen alistamisesta syntyvään näennäisen vallan tunteeseen. Miksi näennäisen? Siksi, että kun vallan ja hallinnan tunne syntyy toisen ihmisen alistamisesta ja vallitsemisesta, niin unohdetaan, että jokaisella yksilöllä on oma vapaa tahto – siten alistettu on itse valinnut tulla hallituksi. En tässä tarkoita, että jokainen fyysisesti tai seksuaalisesti alistettu olisi itse valinnut tulla hakatuksi tai raiskatuksi, vaan enemmän ihmisten välisen vallankäytön mallia, missä yksi voi toimia hallitsevana ja toinen alistuvana osapuolena ja näin synnyttää vallan tasapaino yksilöiden välille.
Ihmisen tarve merkitykseen ja kyvyttömyys hengellisyyteen ja hiljaisuuteen on nostanut modernissa yhteiskunnassa milloin minkäkin arvon tai asian tavoittelemisen arvoiseksi tai vallan symboliksi. Tänä päivänä elämme aikakautta, missä raha näyttelee suurta arvostuksen ja vallan roolia – erilaiset rikkaudet ovat jo pitkään olleet vallan symboleita.
Kun ihminen kokee riittämättömyyttä, niin hän helposti alkaa täyttää elämäänsä erilaisilla riittoisuutta, hyvyyttä ja kansalaiskelpoisuutta symboloivilla asioilla ja tavaroilla – ulkoisilla merkeillä, ei merkityksellä. Tällä tavalla ryhmässä toimiva ihminen ikään kuin tartuttaa oman mallinsa ryhmässä toisiin epävarmuutta tunteviin yksilöihin. Toisetkin alkavat kerätä ulkoisia symboleita ollakseen yhtä mahtavia kuin miltä esimerkin mukainen näyttää. Osa alistuu ulkoisesti voimakkaan yksilön kohdatessaan ja alkaa ihannoida tai palvoa yltäkylläisyydessä näyttäytyvää.
Yltäkylläinen ja voimakas mies ottaa vielä vaimokseen hänen rikkauksiaan palvovan naisen – luullen, että nainen palvoo häntä. He saavat jälkeläisiä ja unohtavat näiden perustarpeet sekä sosiaalisuuden oman vallan sokaisemina. Tällaisesta liitosta sikiävät jälkeläiset – ihmisen lapset – saavat osakseen hylkäämistä ja heitteille jäämistä. He kasvavat ulkoisesti täyteläisessä ja sisäisesti tyhjässä ilmapiirissä – he saavat epäinhimillisen mallin ihmisenä olemisesta. Ihminen, joka on sisäisesti tyhjä ja kylmä, on otollinen alusta haitallisten riippuvuuksien syntymiselle.
Ihminen, jonka sisäisyyttä täyttää loputtoman tuntuinen tyhjyys ja kaiken riittämättömyys, saattaa helposti hakea sisältöä elämään esim. hallusinaatioita aiheuttavista aineista. Jos aineet antavat hetkellisen tunteen loputtoman tyhjyyden katoamisesta, niin tällaisiin aineisiin on helppo jäädä koukkuun välittämättä siitä, että ne voivat uhata käyttäjän tai käyttäjän lähiympäristön terveyttä ja hyvinvointia. Omasta tyhjyyden pakenemisesta muodostuu ainut asia millä on merkitystä.
Näin syntyy haitallinen riippuvuus, minkä seurauksena yksilön oma terveys tai henki on uhattuna ja välillisesti kärsijänä voi olla varkauden tai tapon kohteeksi joutunut sivullinen, tai terveytensä menettänyt seksityöläinen, tai mukiloitu ja hakattu perhe. Riippuvuus on sokea ja etsii vain omaa helpotusta pahuuden kierteessä, mikä edelleen ruokkiin häpeämättömän käytöksen kautta riippuvuuden jatkuvuutta.
Voin siis päätellä, että riippuvuus on yleinen ilmiö siksi, että ihminen on luonnostaan turvallisuudenhakuinen ja kokee helposti riittämättömyyttä sekä toisaalta siksi, että suuri joukko yksilöitä ei ole löytänyt merkitystä elämään ja on siirtänyt tyhjyyden hallitsemisen seuraavien sukupolvien pääasialliseksi tehtäväksi.
Ihminen tavattavissa -terapeuttiharjoittelija Sami Kangas
