Mitä jos ahdistus sinussa ei olekaan häiriö, vaan mielen oppima tapa tulla kertomaan, että nyt on otettava tilaa omien rajojen tarkasteluun ja suojaamiseen.
Jostain syystä omat rajasi ovat tulleet ylitetyksi tai ohitetuksi, joko omasta sisäisestä tilasta käsin tai ulkopuolelta. Siksi mieli aiheuttaa sinussa hälytystilan, jonka tarkoitus on hyvä ja sen päämäärä on saada turvalliset pitävät rajat takaisin.
Ehkä rajat on ylitetty huomaamattasi. Ehkä olet jo tottunut siihen, kun niitä on ohitettu ennenkin. Jospa rajojen ylityksiin liittyykin joku perheessä opittu tai ylisukupolvinen toimintamalli.
Ehkä rajasi ylitetään toisten odotusten ja vaatimusten kautta. Tai ehkä itse ylität niitä siinä uskomuksessa ja luulossa, että niin kuuluu tehdä, että pärjäisi tai menestyisi.
Mitä jos ahdistus onkin tullut suojaamaan sinussa sitä, mikä on totta, herkkää ja aitoa? Mitä jos se puolustaa sitä, minkä vuoksi sinullakin on rajat, kaikesta osaamisestasi ja pystyvyydestäsi riippumatta.
Entä jos se onkin mielen luonnollinen reaktio sille, että liika on liikaa. Ja että on lupa olla tunneherkkä ja opettelemassa sen ihmettelemistä, mitä elämä kantaa itsessään ja omassa sisäisessä elämässäsi.
Jos se olisi näin, voisiko ahdistuksen ottaa vastaan ja vastustamisen sijaan hyväksyä se viestintuojana. Jospa jonkun turvallisen toisen kanssa voisi katsoa sen taakse myötätunnolla ja minuutta kunnioittaen.
Mitä jos onkin niin, että ahdistuksen tultua nähdyksi, kuulluksi ja ymmärretyksi, sen ei enää tarvitse rellestää sinussa. Ahdistuksen myötätuntoinen kohtaaminen, jopa sen tarpeellisesta viestistä kiittäminen ja lopulta toteaminen, ettei tietoinen mieli ahdistusta enää tarvitse, on mahdollista.
Mitä jos se olisi sinullakin näin?
Ritva Suikkanen, Ihminen tavattavissa -terapiaopiskelija
