Olen mies ja minun pitää toimia kuin mies! On omaksuttava mieskulttuurin ikiaikaiset hyveet ja vältettävä naisellisia tapoja. Metsästys, kalastus, penkkiurheilu, voimankäyttö yms. ovat sallitumpia kuin esim. herkkyys, taiteellisuus ja sisustus. Kuka näin määrittelee? Miksi ohjaudumme ulkopuolisen maailman määrittelemiin ”sääntöihin”?
Kävin taannoin nauttimassa ex-vaimoni tekemästä jalka- ja kasvohoidosta. On mahtavaa myöntää kuinka hyvän olon voi miehelle noinkin ”naisellinen” toimenpide tuoda. Tähän voisi luetella liudan erilaisia rationaalisia ja miehiä kiinnostavia yksityiskohtia, mutta olennaisin lopputulos oli silti tunne. Kuinka kevyeksi jalat muuttuivatkaan ammattitaitoisen ihon ja kynsien huollon jälkeen. Kasvojen raikkaus suorastaan herätti uudenlaisen iloisen ilmeen. Hoidon rentouttava vaikutus oli todellakin kokonaisvaltainen.
Itse tunteesta itsetuntemukseen
Se, mitä haluamme, ei ole aina se, mitä tarvitsemme. Monimutkainen mielemme rakenne tuottaa ”omina ajatuksina” päätöksiä, jotka ovat peräisin itsemme ulkopuolelta. Kotoa, koulusta, kulttuuristamme… Nämä lähes näkymättömät voimat ruokkivat tiedostamatonta mieltämme ja saavat meidät käyttäytymään näiden uskomusten lailla. Tunne, joka laukaisee toiminnallisen reaktiomme, on monesti lähtöisin jonkun toisen ihmisen mielipiteestä. Annammeko toisen ihmisen mielen pitää omankin mielemme samassa pidossa? Uskaltaisimmeko kuunnella sitä ääntä, joka hiljaa sisältämme kuiskaa?
Oma yksilöllinen tunteemme on kuin tyyni vesi, joka on intuitiivisen tietomme lähde. Emme useinkaan huomaa tätä tyyntä viestiä, kun ympärillä pisarat roiskuvat ja aallot kuohuvat. Kun rauhoitumme kuulemaan tätä hienoa ja meitä varten räätälöityä tunnetta, saattavat valintamme olla aikaisemmasta poikkeavia. Juuri niitä, jotka ovat meille parhaita. Yksilöllinen viesti sisimmästämme murtaa aikaisempia käsityksiä itsestä… varsinkin muiden silmissä. Uskallanko tehdä sitä, mitä jotkut muut vieroksuvat? Olenko valmis ottamaan riskin – silläkin uhalla, että voin paremmin?
Tasa-arvoisesti onnellinen
Uskon vakaasti näkemykseen, että niin mies kuin nainenkin haluaa olla onnellinen. Jakautuvatko onnenlähteet ihmisyyden tasolla tasavertaisesti vai tarvitaanko siihen mies- ja naiskategoriat? Olemme fyysisinä olentoina erilaisia. Aivan kuin mustikka ja mansikka marjojen joukossa. Tarvitsemme yhteiskunnassamme niin naiseutta kuin miehisyyttä. Erilaisina elämäämme rikastuttavina, marjaisina mausteina. Ulkonäkö ja fyysiset suorituskyvyt ovat ulkoisesti erottuvia tekijöitä, mutta inhimillisten tarpeiden erot lienevät marginaalisen pienet – mikäli niitä onkaan. Onko meidän pakko elää näkymättömässä kategoriassa vai rohkenemmeko tunnistaa ja tuoda näkyväksi sen, mikä minussa toimii parhaiten?
Kauneushoitolassa käynti avasi silmiäni miettimään myös muita naisten nauttimia juttuja, jotka eivät kuulu miesgenreen. Se herätti minussa myös itsekritiikkiä tarkastella omia miehisiä harrasteita. Teenkö niitä aidosta halusta vai ohjaako minua kulttuuriset voimat? Edessäni on tietynlainen ”minuuden konmari”… tunnistan ja alan tekemään asioita, mistä oikeasti tykkään ja siirrän syrjään asiat joita teen, ”koska niitä pitää tehdä”.
Iho on suurin elimemme. Sen vaikutus hyvinvointiimme lienee samassa suhteessa. Ulkonäön kohentuminen on terveysvaikutusten rinnalla vain kirsikka kakun päällä. Vaikka olen mies, niin aion käydä jatkossakin hoitamassa tätä tärkeää fyysistä osaa itsessäni. Rationaalisesti ja miesten kielellä puhuen… korjautan, pesetän ja vahautan pintaani.
Ihminen tavattavissa -terapeuttiharjoittelija, johtajan paras kaveri Jari Hellstén, Tampere
Vastaanoton ajanvaraus puh. +358 (0)40 6719581
