Epäsuora kommunikaatio ja siihen liittyvä ”mähmäisyys” on asia, joka yhä enenevissä määrin kiinnittää huomioni.
Mähmäisyydellä tarkoitan tässä tilannetta, jossa toinen ihminen haluaa minulta jotakin ja sen tuntee energiassa – sanat joita hän käyttää on täysin ristiriidassa hänen energian kanssa.
” Minä haluaisin antaa sinulle kosketusta ja halata kovasti”
Sanoo minua lähestyvä ihminen ja samaan aikaan siinä tuntuu haluamisen energia. Huomaan etääntyväni toisesta ja tunnistan, että jokin tässä ei täsmää.
Hän kertoo halustaan antaa ja oikeasti tässä tuntuu ottamisen energia. Tahto saada.
Hän haluaakin saada minun kauttani jotain itselleen, eikä antaa.
Näissä kahdessa on ihana radikaali energeettinen ero.
Rehellistä olisi sanoa
” Haluaisin että kosketat minua, olisiko se mahdollista?” Se myös mahdollistaa sen, että toiveeseen voi vastata sekä sen, että saa itse kokea, miten oma toive voi tulla nähdyksi ja mahdollisesti täytetyksi. Se on myös portti vastuuseen omista tarpeistaan.
Tähän liittyy kuitenkin useinmiten torjutuksi tulemisen pelko.
Kun asetan toiveeni toiseen ihmiseen ”haluaisitko sinä tavata minut”, niin jätän ilmaisematta osaa itsestäni, omia toiveitani ja tarpeitani – haavoittuvaisuuttani.
Sen sijaan asetan ne itseni ulkopuolelle, toiseen ihmiseen.
Harjoittelen itse olemaan yhä syvemmin kosketuksissa siihen, mitä minä haluan? Rajojen tunnistaminen on toinen teema, joka liittyy olennaisesti tähän.
On ollut Ihanaa lähettää esimerkiksi uusille ystäville viestejä joissa sanoitan, että haluaisin tavata sinut ja jos tämä resonoi sinussa, niin sovitaan kahvit.
On myös Ihanaa saada vastaanottaa se, että toiveeseeni vastataan. Että se mitä tahdon, voi tulla kohdatuksi.
Pelit ja leikit – niitä on nähty kyllä ihan tarpeeksi. Ei siinä, välillä tulee huteja ja koitan olla hereillä sen kanssa, mistä käsin toimin.
On ihana myös voida vastata pyyntöön sillon, kun se tulee toiselta rehellisestä paikasta ja sitä itse myös tahdon sillä hetkellä.
Ihminen tavattavissa -terapiakoulutuksen opiskelija Christa Porander
