Vahva ihminen pärjää, tekee itse, suorittaa. Tekee muiden puolesta, kun muut eivät jaksa. Puurtaa yksin, kun ei vahvuudessaan ja omavoimaisuudessaan tarvitse muita. Vahva väheksyy heikkoutta, joka on häpeällistä laiskuutta. Tekee paremmin kuin kukaan muu, koska ei luota kehenkään. Vahva pitää langat omissa käsissään, jotta voi kontrolloida elämää, ja ohjata sitä oman mielensä mukaan.
Vahvuus on heikkouden vastakohta. Heikkous on huonouden synonyymi. Huonous on sitä, ettei ole hyväksytty ja jos ei ole hyväksytty, on hylätty. Jos on hylätty, ei selviä. Jos ei selviä, tuhoutuu.
Vahvuuden illuusio kertoo tällaista tarinaa. Moni meistä uskoo, että tuo tarina on totta, koska toimii tällä tavoin. Tällainen vahvuus on kuluttavaa, vääränlaista vahvuutta, joka ei anna vaan ottaa. Vääränlainen vahvuus johtaakin tuhoutumiseen, tavalla tai toisella.
Todellisuudessa, elämää ei voi kontrolloida, elämä tapahtuu joka tapauksessa. Mitä hyötyä on kilpailla tekemisen paremmuudesta, kun mitään kilpailua ei edes ole? Jokaisella meillä on heikot hetkemme, vaikka emme sitä haluaisikaan, eivät ne välttelemällä häviä. Heikkous ei ole huonoutta vaan inhimillisyyttä, joka kuuluu elämään. Kukaan ei voi aina olla tehokas, se ei ole mahdollista. Mitä pahaa on siinä, jos laiskottaa? Se voi olla myös lupa levätä. Jos maapallolla on miljardeja ihmisiä, miksi kuvittelemme, että pitäisi olla/tehdä/selviytyä yksin? Jos meitä ei olisi kuin muutama, sitten ehkä ymmärtäisin. Miksi sinun pitää jaksaa muiden puolesta, jos et oikein jaksa edes omasta puolestasi?
Miksi elämää pitää suorittaa elämisen sijaan? Mistä on tullut se ajatus, ettei elämästä oikein enää saa nauttia, kun on vain pakkoja?
Elämä on valintoja. Mitä sinä oikeasti haluat valita?
Ihminen tavattavissa terapiaan on vapaita aikoja saatavilla.
Mia Metsäranta, Ihminen tavattavissa terapiaharjoittelija
miametsaranta@outlook.com tai 045 864 3473
