Monenlaista häpeää

26.08.2019

Me kaikki tarvitsemme rakkautta ja hyväksyntää. Silloin, kun meidän rakkauden osoituksemme mitätöidään tai kielletään, saa se meidät häpeämään rakkautta ja sen tarvetta. Kun rakkaus on peliväline ja vallankäytön ase, läheisyys näyttäytyy meille silloin turvattomana ja epäluotettavana. Koemme turvattomuutta, jos emme voi lähisuhteissamme luottaa kehenkään tai mihinkään. Meillä kaikilla on oikeus rakastaa ja kokea vastarakkautta ja tämän menettäminen on elämän vaurioittavimpia kokemuksia ja aiheuttaa aina häpeää.

Minuutemme ja käsityksemme itsestämme rakentuu sen varaan, ovatko lapsuudessa saamamme katseet olleet hyväksyviä ja rakastavia, vai ovatko ne olleet tuomitsevia tai kritisoivia. Lapsi, joka on oppinut ansaitsemaan vanhempien hyväksynnän toimimalla heidän toiveidensa mukaan, ei välttämättä tunnista omaa persoonallisuuttaan eikä omia toiveitaan. Hänestä voi kasvaa itsensä kieltävä aikuinen, joka lukee ympärillään olevilta ihmisiltä, millainen hänen odotetaan olevan ja osaa toimia vain toisten toiveiden mukaan ja heidän odotuksiaan täyttäen, unohtaen omat tarpeensa ja toiveensa. Jos vanhemmilla ei riitä kylliksi aikaa ja läsnäoloa, lapsi kuvittelee helposti olevansa tiellä. Tarvitsemme vauvasta lähtien läpi elämämme nähdyksi, kuulluksi ja hyväksytyksi tulemisen kokemuksia.

Terve häpeä on tärkeä tunne, sillä se estää meitä tekemästä pahaa toisille tai saa meidät katumaan, jos olemme tehneet väärin. Kun ihminen ei häpeä sitä mitä hän on tehnyt vaan hän häpeää itseään ihmisenä, puhutaan sisäistetystä häpeästä. Häpeä, joka myrkyllisyydellään jäädyttää tunteet ja sulautuu kehoon henkilön persoonaksi, saa ihmisen tuntemaan olevansa läpeensä huono tai ei-hyväksytty, puutteellinen ja kelpaamaton. Tällainen arvottomuuden tunne saa ihmisen suostumaan toisen mitätöimäksi tai pomputeltavaksi ja kynnysmatoksi, jonka yli voi kävellä.

Sisäistettyyn häpeään sidottu ihminen on luonut väärän identiteetin, jonka taakse hän suojautuu peittääkseen puutteellisuuden erilaisin selviytymisstrategioin; olemalla mahdollistaja, hoivaaja, taakankantaja, klovni, suorittaja, sankari, syntipukki, näkymätön lapsi jne. Uskoen vahvasti olevansa se henkilö, jota rooli vaatii, tai uskoen vahvasti roolin osoittamien tunteiden olevan omia. Häpeä myös eristää meitä muista aiheuttaen erillisyyttä ja yksinäisyyttä, estäen meitä elämästä itsemme näköistä ja kokoista elämää.

Häpeä aiheuttaa läheisriippuvuutta, joka ilmenee täysin vasta aikuisten välisissä suhteissa. Läheisriippuvainen vetää ihmissuhteissa puoleensa narsisteja. Läheisriippuvaisen omanarvontunto on heikko, mistä syystä he hakevat arvoaan itsensä ulkopuolelta. Narsisti kykenee antamaan heille hyviä lupauksia, kunnes alkaa mitätöiminen ja häpäiseminen. Vaikka narsistin uhri olisi onnistunut irrottautumaan suhteesta, hän voi kantaa häpeää kaltoinkohtelustaan. Hän voi kokea syyllisyyttä ja häpeää myös siitä, ettei kykene lähtemään huonosta suhteesta.

Aikuisen uhrin tapaan myöskään narsistin lapsi ei ymmärrä tulleensa kohdelluksi huonosti vaan uskoo olevansa itse huono. Lapsina emme kykene kyseenalaistamaan narsistivanhemman toimintaa vaan olemme täysin vanhempiemme varassa.

Häpeästä vapautumisen ensi askel lähtee omaan häpeään tutustumisesta ja tehokkainta se on ryhmässä. Omanarvontuntomme vahvistuminen on myös suoja narsistin kohdatessamme.

Ihminen tavattavissa -terapeutti Anne Ollikainen, Helsinki 
Anne käynnistää syyskuussa ryhmän narsistien uhreille häpeästä vapautumiseen.
Tutustu kurssiin Annen nettisivulla  http://www.tunnejahyvinvointi.fi  ja ilmoittaudu ohjeiden mukaan.
 

Youtube: 

Tervetuloa terapeuttiselle vastaanotolle!

Apua voi hakea esimerkiksi ihmissuhde- ja parisuhdeongelmiin, työuupumuksesta toipumiseen, vanhemmuuteen, tunne-elämän haasteisiin tai oman elämän suunnan tarkistamiseen.