Kun ihminen lähtee syvään muutosprosessiin, liikkuu hänessä voimia, jotka tukevat muutosta, mutta samanaikaisesti aktivoituu myös voimia, jotka pyrkivät vastustamaan pysyvämmän muutoksen syntymistä. Muutosta vastustavista voimista puhutaan loppujen lopuksi yllättävän vähän huomioon ottaen sen, kuinka suurta roolia ne näyttelevät lähes missä tahansa syvemmässä muutosprosessissa.
Miksi aito muutos on niin haastavaa? Tässä kohtaa on ehkä hyödyllistä puhua hieman egosta. Mitä ego oikeastaan on? Ego on mielen ylläpitävä mielikuva itsestä. Se on mieleen samaistunut minuuden kokemus, joka koostuu sitkeistä ajatusmalleista, tunteista, selviytymisstrategioista sekä itseen liittyvistä uskomuksista ja käsityksistä. Todellisuudessa ego ei siis ole mikään täysin vakaa identiteetti, vaan kokemus itsestämme elää jonkin verran kulloisenkin tilanteen ja elämänvaiheen mukaan.
Ego ja muutos
Egon tärkeimmäksi tehtäväksi muodostuu tämän minäkuvan ylläpitäminen. Tämän vuoksi ihminen ei juuri koskaan lähde syvempään muutosprosessiin vapaaehtoisesti, vaan pitää alkaa kehittyä muutostarvetta puoltavia voimia, joiden tulee kasvaa suuremmiksi kuin egon nykyistä minäkuvaa ylläpitävä voima. Kärsimys on tavallisimmin se voima, joka pikkuhiljaa alkaa pakottamaan ihmistä muutokseen. Kun samassa vanhassa pysyminen alkaa tuottamaan enemmän tuskaa, kun muutokseen lähteminen alkaa ihminen vakavasti harkita muutosta.
Ja juuri silloin kun ihminen todella vakavissaan lähtee pyrkimään muutokseen, myös ego valpastuu. Ego kyllä ongelmitta sallii puheet ja haaveilun muutoksesta, mutta kun ihminen pyrkii aitoon muutokseen, ego tekee kaikkensa vastustaakseen tätä muutosta. Egolle syvä muutos merkitsee kuolemanvakavaa uhkaa, joten se vastustaa sitä kaikin mahdollisin keinoin. Kuten yllä aiemmin mainitsin, egon tärkeimpiä tehtäviä on minäkuvan ylläpitäminen, ja siksi se ei voi mitenkään luopua niistä ajatusmalleista ja uskomuksista, joihin sen koko olemassaolon kokemus perustuu.
Takapakki vai egon väliintulo?
Mitä keskeisimpiin egon minäkuvan alueisiin muutospyrkimys kohdistuu, sitä voimakkaampi on siihen liittyvä muutosvastarinta. Siksi on tyypillistä, että juuri kun ihminen alkaa kokea edistyvänsä muutoksessaan, tapahtuu jotakin joka tuntuu ensin käsittämättömältä. Tulee äkillinen takapakki ja vanhat haitalliset mallit ja synkät ajatukset palaavat kenties kovemmalla voimalla kuin koskaan. Myös uni voi häiriintyä, ja unien sisällötkin saattavat jollakin tavoin liittyä kuolemaan tai sen uhan läheisyyteen, sillä sellaisena ego muutoksen kokee. Kun tämä kaikki tapahtuu täysin yllättäen, ihminen kokee helposti epäonnistuneensa. Masentuneen kohdalla se voi merkitä sitä, että vanhat masennukseen liittyvät ajatusmallit palaavat takaisin, ja epätoivo valtaa alaa. Ahdistuksesta kärsivän kohdalla vanhat moninaiset ahdistusoireet palaavat ja ihmisen kokemus voi olla vahvasti, ettei mitään todellista edistymistä ole koskaan tapahtunutkaan. Uupunut kokee, että on tippunut jälleen samaan kuoppaan, ja menettää uskonsa omiin voimavaroihinsa. Samat tutut vanhat murehtimiseen ja huolestumiseen liittyvät ajatusmallit palaavat.
Mitä on todella tapahtunut, on se, että vanha ego on tullut takaovesta sisään ihmisen sitä huomaamatta ja ottanut takaisin ohjat haltuunsa. Se syöttää mieleen täydellä teholla niitä vanhoja tuttuja ajatusmalleja, joiden varaan sen olemassaolo perustuu. Nämä tutut ajatukset vetävät meitä puoleensa magneetin lailla.
Egon vastahyökkäys on osa prosessia
Mitä ihminen voi sitten tehdä, kun tämän kaltainen egon vastahyökkäys tapahtuu? Kun tämä hyökkäys tapahtuu yllättäen ja odottamatta voi olla varma siitä, että kokemus ei ole miellyttävä. Oikeastaan tärkeintä on ymmärtää mistä on todella kysymys. Egon vastahyökkäys ei ole missään nimessä merkki muutoksen epäonnistumisesta. Päinvastoin se tulisi nähdä merkkinä edistyksestä, sillä nyt ego ilmiselvästi kokee tulleensa uhatuksi orastavan muutoksen seurauksena. Egon vastahyökkäykseen ei kannata vastata tulella. Paras mitä voi tehdä on katsella sitä, pyrkien säilyttämään sen syöttämiin ajatusmalleihin tervettä etäisyyttä. Nähdä ne sellaisena kuin ne ovat eli pyrkimyksenä vetää sinut takaisin vanhaan minuuden kokemukseen, joka on jo pitkään tuottanut sinulle kärsimystä.
Tässä kohden voi myös aktivoitua voimakkaita tunteita. Pyri sallimaan näiden tunteiden nousu tietoisuuteen, mutta älä anna tunteiden muuntua epätoivon värittämäksi tarinaksi, joka maalaa lisää synkkää tulevaisuutta. Keskity sen sijaan tunteen fyysiseen kokemukseen ja salli sen nousta tiedostaen, että tunteet menevät kyllä luontaisesti ohi, kun niiden liikettä ei tukahduteta. Usein tässä vaiheessa voi tietoisuuteen nousta tukahdutettuja tunteita aina lapsuudesta asti. Voitkin nähdä nämä nousevat tunteet sisäisenä lapsena, jonka haluat nyt toivottaa lämpimästi tervetulleeksi. Ehkä olet lapsena tullut torjutuksi vaikeaksi koettujen tunteidesi kanssa, ja nyt on tullut aika kohdata tämä sisäinen lapsi. Älä siis käännä tunteille selkääsi ja suuntaa huomiotasi muualle. Tunteiden läpi eläminen voi olla puhdistava kokemus, jota seuraa helpotus, jonka jälkeen on mahdollista siirtyä eteenpäin.
Lähes jokaisessa syvemmässä muutosprosessissa tulee eteen useita vaiheita, jolloin prosessi ensin nytkähtää eteenpäin, ja sitä seuraa egon vastaisku. Kun nämä vastaiskut oppii tunnistamaan osaksi prosessia, ovat ne hieman helpompia käsitellä. On tärkeä muistaa, että joka kerta kun olet löytänyt tiesi ulos vanhasta mallista, on uusi terveempi malli taas hieman tutumpi, ja pikkuhiljaa siitä alkaa muodostua kokemus, jossa vietät suurimman osan ajastasi.
Veli-Matti Anttila, Ihminen tavattavissa -terapeutti ITT
www.sisainenmatka.fi
