Miettiessäni omaa mielenterveyttäni, piirtyy vahvimpana esiin toisten ihmisten hyväntahtoisuuden merkitys.
Aina silloin kun olen kokenut elämässäni kovia, kuten kiusaamista, kuolemaa tai sairautta, on toisten ihmisten hyväntahtoisuus ollut monta kertaa ihan pienissä arjen tilanteissa merkitykseltään jopa käänteentekevää. Se on nostanut takaisin elämän puolelle tuodessaan toivoa ja luodessaan merkityksellisyyden tunnetta vastapainoksi omalle mielettömyyden kokemukselleni, kun olen alkanut vaipua ahdistuksessani kohti totaalista pimeää.
Hyväntahtoiset eleet tekevät eläväksi ja koettavaksi todellisuudeksi rakkauden ja merkityksellisyyden myös omalla kohdalla, kun kärsimyksen hetkillä ne voivat vailla hyväntahtoisia toisia tuntua ilmaan leijumaan jäävältä tyhjältä sanahelinältä.
Meidän kenenkään mielenterveytemme ei ole vain itsestämme kiinni. Tarvitsemme hyväntahtoisia toisia, jotka pystyvät näkemään itsensä meissä, kokemaan empatiaa ja säilyttämään toimijuuden silloinkin kun on heikomman suojaamisen aika.
Kukaan meistä ei voi muuttaa koko maailmaa, mutta jokainen meistä voi hyväntahtoisuudellaan olla tärkeässä osassa toisen koko maailmaan muuttumisessa toiveikkaampaan ja merkityksellisempään suuntaan.
Kun voi alkaa nähdä itseään myötätunnolla, ei ole mitään rajaa sille miten paljon ympäristö voi alkaa herättää myötätuntoa. Niin samanlaisia me lopulta olemme ja niin paljon toisiamme tarvitsemme. Ystävällisiä sanoja, hymyjä, katseita. Myös napakoita rajoja ja tutisematonta turvaa, kun pelottaa.
Ihminen tavattavissa -terapeutti ITT® Marjo Juutilainen, Hämeenlinna
www.lupaolla.fi
