Onko sinulle haastavaa asettaa omia rajoja suhteessa muihin ihmisiin?
Rajojen asettamisen vaikeus liittyy meillä monilla opittuun miellyttämisen haluun, siihen että olemme tottuneet olemaan kilttejä ja mukavia, emme halua tuottaa muille pettymystä tai olla vaivaksi, ja pelkäämme ja haluamme välttää konflikteja. Usein otamme liikaa vastuuta muiden ihmisten tunteista ja tarpeista, edes sitä itse tiedostamatta.
Primitiivisellä, alkukantaisella tasolla rajojen vetämisen vaikeus liittyy pelkoon, että tulemme hylätyksi laumasta. Siksi voi tuntua helpommalta mukautua muiden tahtoon ja sivuuttaa omat tarpeet. Rajattomuus liittyy hyvin usein esimerkiksi alistumisen ja uhrautumisen tunnelukkoihin, lisäksi yksilön mahdollinen traumatausta vaikuttaa asiaan.
Miten asettaa rajoja?
Rajoja asettamisen harjoittelussa ei kannata lähteä liikkeelle mistään liian haastavasta asiasta, vaan alkaa harjoittelemaan sitä pienin askelin. Voit tunnustella mikä olisi johonkin asiaan tai ihmissuhteeseen liittyvä pienin mahdollinen muutos, mistä voisi lähteä liikkeelle.
Miten olisi mahdollista toimia tutusta, kenties jo automaattisesta reaktiosta vähän poikkeavalla tavalla? Ennen kuin sinulta lipsahtaa esimerkiksi lause ”Kyllä se sopii minulle, tai minä voin hoitaa asian”, olisiko mahdollista pysähtyä hetkeksi ja ottaa aikalisä? Rajojen asettamista harjoitellessa aikalisän ottaminen on hyödyllistä silloinkin, vaikka pystyisitkin samantien sanomaan johonkin tiettyyn asiaan ”Kyllä”.
Aikalisän aikana ehdit miettimään ja rauhoittamaan hermostoasi. Anna itsellesi aikaa automaattisesti aktivoituvien ajatusten ja tuttujen toimintamallien huomaamiseen. Pysähtyessäsi tämän äärelle voit myös tiedostaa miltä hengityksesi tuntuu, ottaa pari rauhallista hengitystä ja tulla tietoiseksi myös kehon reaktioista tässä tilanteessa. Jos huomaat esimerkiksi asentosi lysähtäneen, voit suoristaa selkääsi ja oikaista ryhtiäsi. Tai mikäli huomaat puristusta tai ahdistavaa tunnetta rintakehällä, tuo huomio rauhallisesti noihin tuntemuksiin, huomaten ne myötätuntoisesti, sallien niiden olla ja palaten rauhalliseen hengitykseen. Voit rauhoittaa itseäsi sanomalla hiljaa mielessäsi ”Ei hätää, olen turvassa” tai ”Minulla ei ole kiire mihinkään”.
Tämä kaikki on jo paljon. Voit myös keksiä itsellesi jo ennakkoon valmiin vakiolauseen, minkä voit sanoa haastavassa tilanteessa esimerkiksi työkaverille, ystävälle tai kumppanillesi. Lause voi olla nopean suostumisen sijaan esim. ”Minä mietin asiaa ja palaan, kun saan tarkistettua kalenterini. Mihin mennessä tarvitset vastauksen?”
Rajojen asettamisen ytimessä on se, että oppii tiedostamaan omia tunteita, tarpeita ja rajoja sekä huolehtimaan niistä ja ilmaisemaan niitä rakentavalla tavalla. Tämänkin työskentelyn kanssa on tärkeää olla armollinen itseään kohtaan ja ymmärtää, että uuden taidon opettelu on prosessi. Oikoteitä ei ole – välillä epäonnistumme ja mätkähdämme maahan, mutta sitten taas nousemme ja jatkamme sinnikkäästi, kunnes homma alkaakin sujua helpommin. Voisiko uuden taidon opetteluun voi suhtautua mielenkiinnolla, tutkien ja tarkastellen, vaikka välillä turhauttaisikin?
Mitä hyvää omien rajojen piirtämisestä ja vahvistamisesta seuraa?
Kun opimme asettamaan rajoja (sekä itsellemme, että muille) se palvelee välittömästi hyvinvointiamme. Sisäinen aikuinen meissä ottaa ohjat lapsen sijaan, joka helposti toimisi vanhojen tuttujen mallien ja selviytymisstrategioiden mukaan. Rajojen vahvistuessa ja piirtyessä kirkkaammiksi kanssakäymisestä muiden ihmisten kanssa tulee selkeämpää ja yksinkertaisempaa. Asettamalla rajoja viestimme muille, että arvostamme omaa aikaamme ja tilaamme sekä kunnioitamme itseämme ja samalla myös muita.
Johanna Lampila, Ihminen tavattavissa -terapeutti ITT®
