Meillä kaikilla on tarina ja sillä tarinalla on vaikutusta siihen millaisena näemme ja koemme itsemme, toiset ja elämän – nyt ja tulevaisuudessa.
Tällä kertaa kirjoittelen tarinasta, joka tuottaa hankaluutta, vaikka se on niin kaunis, että sen moni haluaisi väkisin pitää.
Se on tarina onnellisesta lapsuudesta ja hyvistä vanhemmista ja siinä perheessä kasvaneesta ihmisestä, joka kertoilee tulevansa ns. “hyvästä perheestä”. Siinä perheessä kaikki oli aina tosi mallillaan. Perhe oli suorastaan idyllinen. Uutterat, rakastavat vanhemmat, jotka tekivät kovasti töitä perheen hyvinvoinnin eteen, laaja tuttavapiiri, aktiivinen sosiaalinen elämä, urheilullinen ja koulutettu.
Seuraavassa lauseessa samainen henkilö ihmettelee omaa oloaan. Olo on aina ollut jotenkin levoton ja hukassa oleva. Tuntuu, että hänellä on aina ollut kiire pois siitä elämänkohdasta, jossa hän kulloinkin on. Aina uusia tavoitteita. Uusia vaatimuksia elämältä. Aikaa myöten olo vahvistuu. Hän tuntee jatkuvaa tyytymättömyyttä, mikään ei riitä. Tulee unihäiriöitä, olo on ahdistunut, katkera ja ärsyyntynyt. Elämään on ilmaantunut paniikkihäiriöin kaltaisia tuntemuksia, hän on uupunut ja turta, vaikka ulkoisesti elämässä on kaikki ollut aina tosi hyvin. Ja on yhä. Olo ei vaan jotenkin tottele ja ole yhtä tarinan kanssa. “Mikä ihme minussa on vikana, kun lähtökohdat ovat niin hyvät, elämä kunnossa ja silti voin näin huonosti?”, hän ihmettelee.
Hänessä ei ole mitään vikaa vaan siinä tarinassa, jonka hän on sisäistänyt ja jota hän ei ole kyseenalaistanut, vaikka tunteet lapsuuteen ja tarinaan liittyen ovatkin kummallisen ristiriitaiset.
Miten tarina syntyy?
Ajattele tähtitaivasta. Siellä tuikkii kokonainen taivaankansi täynnä pieniä valopisteitä. Kuvittele, että ne pisteet ovat tuhansia ja jälleen tuhansia irrallisia tapahtumia elämäsi matkalta. Toiset kirkkaampia, toiset himmeempiä ja osaat et edes näe, mutta sinulle on saatettu kertoa, että siellä niitä on. Silmääsi osuu yksi yksittäinen tähti – muisto, jota seuraa toinen irrallinen muisto. Mielesi alkaa piirtämään viivaa muistolta muistolle, tapahtumasta tapahtumaan tiettyä ketjumaista juonta luoden ja merkityksiä antaen. Ketjua värittää sekä omat muistot, että tarinat joita sinulle on kerrottu. Lopulta edessäsi on toisia kuvioita selkeämpi tähtikuvio, ns. hallitseva tarina, josta tulee sinulle totuus elämästäsi.
Hallitseva tarina hallitsee. Siinä on sen juju. Näet tähtitaivaalla vain ne tähdet, jotka sinut on opetettu näkemään ja jotka vahvistavat tarinaasi. Jos tarinasi on onnellinen ja hyvä lapsuus, eikä tarinassasi näy mitään ongelmia mikä selittäisi sinulle oloasi, niin mitä sinulle jää jäljelle kuin olla ongelma itse? Ja se on ongelma.
Tällainen idealisoitu ja kaunis tarina on omistajalleen tuhoisa, koska se ei totta. Se on este itsensä hyväksymiselle ja hyvinvoinnille.
Jos sinulla on ollut onnellinen lapsuus ja olit rakastettu, tunnistat sen siitä, että et vain TIENNYT olevasi rakastettu vaan TUNSIT sen. Tänä päivänä se pääoma elää sinussa hyvinvointina ja tasapainoisena olona. Tunnet olevasi arvokas ja riittävä. Luotat itseesi ja toisiin ihmisiin. Tarina ja siihen liittyvät tunteet ovat yhtä. Et kylve katkeruudessa. Vanhempia ajatellessa tunnet lämpöä ja arvostusta. Voit hyvin ja se näkyy siinä miten kohtelet toisia ja itseäsi. Elämäsi ei vain näytä hyvältä vaan myös tuntuu hyvältä.
Tarinan ja oman “normaalin” voi tarkistaa ja avata silmänsä kaikille niillekin tähdille – uusille näkökulmille – joita tarina on täynnä, mutta joita ei ole pysähtynyt katselemaan. Lapsuuttaan on hyvä tutkailla sieltä käsin, miltä se kaikki on aikoinaan TUNTUNUT. Silloin alkaa kohdata sitä todellisuutta, jossa pienenä ihmisenä oikeasti eli ja ymmärtämään miten kaikki se rakensi sinua ja mihin suuntaan. Siinä suunnassa seisot nyt.
Ihminen tavattavissa -terapeutti Ruusa Hentilä
www.studiomielikuvitus.com
Kirjoitukseen inspiroiva LÄHDE: Johdatus Narratiiviseen terapiaan, Alice Morgan
#onnellinenlapsuus #narratiivi #tarina #totuudellisuus #lapsuus #hyvinvointi #tasapaino
