Miten toimit törmätessäsi elämässäsi haasteisiin? Löytyykö sinusta taakan- ja murheenkantaja? Oletko taipuvainen murehtimaan ja pyörittelemään asiaa päässäsi loputtomiin? Mitä jos koittaisitkin vain päästää asiasta irti ja luottaa?
Jos painit juuri nyt jonkin ongelman kanssa haastan sinut pysähtymään ja kuvittelemaan, miltä tuntuisi luopua sitä vastaan taistelemisesta. Mitä tunteita luopumisen ajatus herättää?
Kontrolloimaan tottuneelle ajatus luopumisesta herättää pelkoa. Pelkoa siitä miten asiat järjestyvät mikäli päästää irti. Jääkö tilanne vain ennalleen ellei anna murheelle jatkuvaa huomiota. Murheessa voi tuntua olevan suoranaista vetovoimaa, joka magneetin lailla kutsuu märehtimään ongelman parissa. Mutta miltä lopulta tuntuisi, jos todella päästäisi irti asiasta ja myöntäisi itselleen, ettei voi asiaa murehtimalla muuttaa?
Helpotus on tila, joka voisi osuvasti kuvata tunnetta, joka syntyy taakankantajalle hänen luopuessaan murheen kantamisesta. Keveyden tunne laskeutuu elämään, vaikka itse olosuhde ei vielä ole muuttunut mihinkään. Todellinen elämisen kokemus alkaa silloin myös palautua, sillä yhtäkkiä on alkanut elää sen sijaan, että kontrolloi ja murehtii elämää. Elämä alkaa tuntua seikkailulta, koska kontrollista luopunut ei enää yritä hallita mitä seuraavaksi tapahtuu. Ja niin paradoksaalista kuin se onkin, hyvin usein myös itse ongelma alkaa sekin järjestyä, kuin itsestään. Kun ryhtyy luopumisen kautta yhteistyöhön elämän kanssa, elämän virta pääsee jälleen kulkemaan vapaasti. Kontrollointi ja murehtiminen on tukahduttanut elämän normaalin kiertokulun, ja elämä on siksi jämähtänyt paikoilleen. Takeita ongelmien ratkeamisesta ei kuitenkaan saa, siinä onkin luottamuksen paradoksi. Pitää vain päästää irti, luottaa ja katsoa sitten mitä tapahtuu.
Mitä irti päästäminen sitten todellisuudessa on? Se on jatkuvan ongelman ratkaisun, ajattelun ja analysoinnin lopettamista. Jos murehtiminen on ollut sinulle tyypillinen tapa toimia saatat huomata, miten vaikea on aluksi lakata miettimästä ja pohtimasta asiaa, joka on jo ehtinyt muodostua elämäsi keskipisteeksi. Siitä on saattanut tulla niin tärkeä, että siitä irti päästäminen voi tuntua hullulta. Moni meistä on myös oppinut kumartamaan oman järkensä edessä, kuvitellen sen pystymään ratkaisemaan asian kuin asian ja siksi irti päästäminen voi tuntua vaikealta.
Miksi meidän on sitten niin vaikea luottaa? Usein taustalta löytyy turvattomuuden kokemuksia lapsuudessa. Syystä tai toisesta olemme jo lapsena joutuneet ottamaan elämän omiin käsiimme. Olemme lapsena joutuneet kantamaan liian isoja asioita ja koittaneet ratkoa ne parhaan silloisen kykymme mukaan. Lapsen tulisi kuitenkin saada olla lapsi. Hänen tulisi saada elää luottaen vanhempiinsa ja heidän kykyynsä huolehtia hänestä. Turvallisten vanhempien seurassa kasvanut lapsi oppii luottamaan siihen, että elämä kantaa, ilman että sitä tarvitsee kontrolloida. Kun tuo luottamus on lapsuudessa syöty, on sen rakenteminen aikuisiällä asia, johon törmäämme. Se on haaste, joka meidän on otettava vastaan. Aikuisuuteen kuuluvat haasteet herättävät lapsuudessa koetun luottamuspulan, ja muutumme jälleen elämän kontrolloijiksi ja taakankantajiksi. Elämä saattaa muuttua hiljalleen kamppailuksi. Vaikeuksien taakse on kuitenkin piilotettuna viisaus, joka kutsuu meitä luottamaan, päästämään irti.
Ihminen tavattavissa -terapeuttiharjoittelija Veli-Matti Anttila
