Nöyryys ja vaatimattomuus, niiden taakse on helppo piiloutua, pukea päälleen painava uhrin viitta ja jättää kaikki vastuu muiden kannettavaksi. Jotkut meistä on opetettu olemaan terveellä ja rakentavalla tavalla nöyriä, jotkut taas ovat imeneet ympäristöstään nöyryyden, jossa vastuu kuitenkin jätetään aina muiden kannettavaksi.
Nöyryys tarkoittaa asioiden arvostamista ja kiitollisuutta, aitoa ymmärrystä omaa keskeneräisyyttään kohtaan. Nöyryys ei tarkoita sitä, että virheen tehtyämme voimme painaa päämme pensaaseen ja toivoa kaiken korjaantuvan, kunhan ollaan vain hiljaa ja nöyriä. Kun tämä nöyryys menee överiksi, silloin se ei ole enää rakentava ja opettava asia, vaan tukahduttava ja ahdistava. Silloin vinksahtaneella tavalla nöyrät alkavat vyöryttää vastuuta kaikesta ympäröivästä muiden niskoille verhoutumalla itse nöyryyden armahtavaan suojaan.
Olen aina ajatellut, että olen itse se mukava ja kiltti mies, kaikille hyvä. Kunnes olen joutunut tilanteeseen, jossa koko sisäinen maailmani on uhattuna. Se kova sisus jonka läpi ei mikään tahdo päästä, on joutunut tilanteeseen, jossa sen kestävyyttä koetellaan. Olen seikkailuillani käynyt kurkkaamassa omaa sisäistä petoani, uskaltamatta ihan vielä kohdata sitä kokonaisena. Siellä se vaanii, uhkaa romuttaa kaikki omat suojaavat panssarini, repii silmät siltä joka uskaltaa sitä lähestyä, pyrkii tappamaan uhkaajat.
Miten näin kiltin ja mukavan miehen sisällä vaanii noin kammottava peto? Peto jonka kohtaaminen vaatii äärimmäistä uskallusta olla rohkea ja vastaanottaa rakkaus, nöyrtymään heikkouteen ja tarvitsevuuteen. Miten voi olla mahdollista, että minun, kiltin ja mukavan miehen sisällä vaanii sellainen paholainen, jonka pahin vihollinen on se kaikkein kaunein? Eli rakkaus, on se joka uhkaa ja vaatii nousemaan järkähtämättömään vastarintaan, kovaan ja kylmään puolustukseen. Nyt alkaa olla kyse henkiinjäämisestä, lopullisesta omasta sisäisestä taistelustani, pedon luolaan on mentävä, otettava se lähelle, hyväksyttävä ja rakastettava myös sitä.
Terve nöyryys on portti henkiseen hyvinvointiin, niin parisuhteessa kuin henkilökohtaisessa elämässä, koska vain risaisuutensa aidosti tunnistava voi jotenkin oppia uutta ja kehittyä.
Mikään päivä ei ole liian myöhäistä kohdata oma petosi, kuulla sen tuska ja nöyrtyä rakastamaan ja vastaanottamaan rakkaus.
Tommy Hellsten -instituutin terapiakoulutuksen opiskelija Tero Sivula
www.ihminentavattavissa.fi/terapia
