Vain ne, jotka rakastavat
näkevät polun siellä
missä muut näkevät muurin.
Tommy Taberman
Parisuhde on yksi merkittävimmistä ihmissuhteista vanhempi – lapsisuhteen lisäksi. Ei siis ihme, jos parisuhde nostaa meissä esiin myös pelkoja ja haavojamme. Hyvinvoiva ja toimiva parisuhde vaikuttaa ihmisen kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin. Hyvä ja turvallinen parisuhde antaa parhaimmillaan meille korjaavia kokemuksia eli uuden mahdollisuuden korjata lapsuuden kiintymyssuhteissa saamiamme kolhuja tai vaille jäämisiä. Parisuhteen sanotaan olevan myös lapsen koti, joten hyvä parisuhde vaikuttaa siis koko perheen hyvinvointiin ja näin ollen tekee lapsiperheessä parisuhteesta entistäkin tärkeämmän ja arvokkaamman asian vaalia ja hoitaa. Silloin kun ryhdymme parisuhdettamme hoitamaan ja vaalimaan, on se aina kahden kauppa ja tahdon asia.
Parisuhteissa erityisen tärkeään rooliin nostaisin omien tunteiden ja tarpeiden tunnistamisen ja ilmaisemisen tärkeyden. Tunteista toiselle puhuminen sekä tarpeiden ilmaiseminen tuo suhteeseen turvallisuutta, läheisyyttä ja luottamusta. Meille jokaiselle on tärkeää tulla kuulluksi omien tunteidemme ja tarpeidemme kanssa. Omien tunteiden, myös negatiivisten, ilmaiseminen antaa signaalin myös toiselle mahdollisuudesta puhua omista tunteistaan. Tunteiden ilmaiseminen voi myös nostattaa meissä vaikeutta sietää kumppanin tunnetilaa ja tunteiden ilmaisuja, varsinkin jos itsellä on omien tunteiden ilmaisemisen vaikeutta. Tällöin kumppani saattaa herkemmin ohittaa tai vähätellä toisen tunnetilaa. Parisuhteessa ja ylipäätään ihmissuhteissa tarvitaan vastavuoroisuutta ja toisen kunnioitusta. Tasapainoisessa parisuhteessa meillä on tilaa olla Minä ja Sinä ja yhdessä olemme Me. Me -henkeä on myös vaalittava ja varata aikaa yhteisille asioille ja yhdessä tekemiselle. On myös tilanteita, joissa kumppanin on selkeästi asetuttava toisen rinnalle, mies vaimonsa turvaksi ja tueksi.
Miksi tunneasiat ovat meille usein niin vaikeita? Emme voi olettaa kumppanillamme olevan kristallipalloa, josta hän näkisi, mitä milloinkin tunnemme tai tarvitsemme. Aikuisena voimme itse ottaa vastuusta siitä, että opettelemme ilmaisemaan tunteitamme ja tarpeitamme. Kykymme tunnistaa ja ilmaista tunteitamme vaikuttaa hyvin pitkälti se, ovatko vanhempamme kyenneet vastaamaan meidän tunnetiloihimme lapsena. Olemmeko saaneet lupaa tuntea tunteita ja tukea tunnetaitojen opetteluun. Jos vanhempamme eivät itsekään ole kyenneet ilmaisemaan ja käsittelemään omia tunnetilojaan, on heidän vaikea ohjata tai tukea lapsiaan tunnetaidoissa tai antamaan heille syliä vaikeissa tunnetiloissa. Tunteita on saatettu pitää häpeällisinä ja visusti piilossa. Perheissä, joissa on narsistivanhempi, lapsella ei ole tilaa eikä lupaa omille tunteille. Puhumattomuus ja häpeä ovat ylisukupolvista traumaa ja koskettaa yhtä lailla sekä miehiä ja naisia.
Vaikeissa parisuhteissa me voimme myös toistaa lapsuutemme tunneilmastoa ja vaille jäämisiä. Tärkeää on tunnistaa ne parisuhteet, joissa ilmenee narsismia. Sellaisessa parisuhteessa ei ole vastavuoroisuutta ja niissä tullaan kaltoinkohdelluiksi henkisesti ja/tai fyysisesti. Tällaisissa parisuhteissa puuttuu vastavuoroisuus ja silloin ei ole tilaa omille tunteille ja tarpeille, vaan niissä ainoastaan täytetään kumppanin tarpeita ja toiveita. Kun tällainen pariskunta tulee terapiaan yhdessä, on tärkeää, että terapeutti tunnistaa taustalla oleva narsistinen problematiikka. Vaarana voi olla, että narsisti hurmaa tai harhauttaa myös terapeutin, jolloin uhri jää ilman tukea ja hän mahdollisesti syyllistyy entisestään.
Lohdullista on se, ettei milloinkaan ole myöhäistä opetella tunnetaitoja. Tunnetaitoja voi opetella myös yhdessä kumppanin kanssa tai esim. terapiassa. Jokaisessa parisuhteessa voi tulla eteen kriisejä ja vaikeita aikoja, solmukohtia, joiden avaamiseen tarvitsemme ulkopuolista tukea. Yhteiseen hyvään kannatta satsata.
Ihminen tavattavissa -terapeutti Anne Ollikainen, Helsinki
Yhteydenotot puh. 040 5201416
