Viimeisten viikkojen aikana pärjäävyys on istunut intensiivisesti työpöydällä. Mitä kaikkea pärjääminen meillä Suomessa oikeastaan on ja mikä on sille kohtuullinen mitta. Mitä kaikkea sen taustalle mahtuu?
Meitä työssä ja elämässä varsin hyvin pärjänneiksi arvioituja määrittää ulkoisen pärjäävyyden takana usein varsin monenlaiset ilmiöt, jotka lopulta saattavat olla varsin kaukana terveestä pärjäämisestä. Oletko tullut ajatelleeksi?
Jollakin tavalla pärjäävyys voi olla itselle vääristynyt kuva, jonka näkyminen ja josta palautteen saaminen voi tuntua pelottavan väärältä käsitykseltä itsestä. Huijausajatukset saavat tekemään ehkä kohtuuttomasti työtä tavoitteen eteen tai työhön tarttumista vältellään, ettei vaan oma heikkous paljastuisi. Lopulta työ silti viedään viime metreillä maaliin. Ajatusvääristymä syö ilon onnistumisesta, joka hetkellisesti voi selviytymisenä helpottaa, riippumatta hyvän palautteen määrästä.
Ulkoisesti ihailtava suoriutuminen ja hyvä pärjäävyys voi olla kokemuksena sisäisesti valtavan työn takana, jos taustalla on jostakin syystä elämään hiipinyt sisäinen vaativuus, joka vie perfektionistisina näyttäytyviin suorituksiin, suoriutumisen kontrolliin ja voimavaroja vievään ylisuoriutumiseen. Ehkä hyvin tekemisen arvo ohjaa suoriutumiseen, jolle kukaan ei ole sanoittanut riittävyyden ja kohtuullisuuden mittaa. Ehkä hylkäämisen pelko tai hyväksytyksi tulemisen tarve on taustalla. Joku syyllisyys tai alistuminen ajaa toistuvasti tekemään enemmän kuin sisäinen minuus aidosti jaksaisi tai tahtoisi.
Joskus taustalla voi olla liiallista kiltteyttä, tunnollisuutta tai reippautta, jonka tunnistaa itsessään, mutta nekään eivät lopulta selitä kuormittaneeksi käyvän pärjäämiseen perimmäistä syytä. Täytyy katsoa näiden ilmiöiden taakse. Silloin tullaan siihen, mikä jo varhaisessa lapsuudessa on ohjannut selviytymään jostakin elämässä vaikuttaneesta voimasta pärjäämisen mekanismein.
Pärjääminen tai menestys voi olla yleistynyttä tai joillakin eri elämän osa-alueilla erityisesti näyttäytyvää. Se voi olla terveesti rakentunutta, jolloin siitä pystyy hyvällä itsetunnolla nauttimaan. Toisinaan se kuitenkin sisältää toistuvia hankalia sisäisiä tunteita ja johtaa uuvuttavaan selviytymiskäyttäytymiseen. Silloin olisi syytä pysähtyä sen äärelle, mikä pärjäävyydestä huolimatta vie elämästä ilon ja estää levollisuuden.
Itseensä ja toimintamalliensa taustoihin tai motiiveihin tutustuminen voi johtaa poluille, joita perkaamalla voi löytyä tietoisuuden ulkopuolelle jääneitä selviytymistä vaatineita kipupisteitä, jotka eivät ole tulleet kokemuksina nähdyiksi, joista ei ole puhuttu ja joilla voi olla ylisukupolvisen taakkasiirtymän painolasti. Usein niihin liittyy tavalla tai toisella tiedostettu tai tiedostamaton syyllisyys & häpeä, joita perhedynaamiset ilmiöt ovat ylläpitäneet.
Niillä, joita ihaillen ja hyvää palautetta antaen kannustamme, joita ehkä kateellisin silmin katsomme, saattaa oman menestyksensä takana piillä paljon kipua ja elämän taakkoja, jotka eivät millään lailla tule näkyviin. Pärjääjällä on usein melkoinen menneisyyden taakka kannettavana, varsinkin jos on kokenut yksin suoriutumisen vaihtoehdotonta vaatimusta.
Hänkin kaipaa pohjimmiltaan tulla sisältä nähdyksi enemmän kuin suorituksistaan kiitetyksi.
Ritva Suikkanen, Ihminen tavattavissa -terapiakoulutuksen opiskelija, työnohjaaja
