Jo pienenä sain tutustua pelkoon. Se nousi siitä, ettei perheessämme oltu läsnä. Minusta tuli irrallinen ja tunnetasolla hylätty.
Tämä johti vähitellen kyvyttömyyteen luottaa kehenkään muuhun kuin itseeni. Minä sairastuin vahvuuteen ja minusta tuli omavoimainen. Tästä en tietenkään ollut tietoinen, vaan se oli minulle normaalia, koska muusta en tiennyt. En siis nähnyt pelkoani, koska olin sen sisällä.
Nyt aikuisena tämä pelko näyttäytyy ainaisina yrityksinä itse edelleen ratkaista eteeni tulevia ongelmia. Samalla sisälläni on illuusio, että siihen kykenisin. Tämä illuusio on lapsenomainen ja peräisin menneisyydestäni, jossa ketään ei ollut johon kiinnittyä ja luottaa.
Nyt minulle on järjestetty sellaiset ongelmat, että niiden kompleksisuus ylittää täysin käsityskykyni. Siitä huolimatta tämä pakonomainen tarpeeni ratkaista ne sinnittelee sitkeästi.
Mutta olen viimein ymmärtänyt, että kun minulla on ongelma, tehtäväni ei ole ryhtyä sitä ratkaisemaan. Sensijaan tehtäväni on ymmärtää ja hyväksyä se, etten siihen kykene. Saan tunnistaa täydellisen avuttomuuteni ja luovuttaa ongelmavyyhtini itseäni suurempiin käsiin. Tarkoitan Luojani käsiin.
Luojani opettaa tinkimättömällä tavalla, koska hän haluaa paljastaa minulle pelkoni ja sen että minun tulee hakeutua rakkauteen. Sen hän tekee sallimalla vaikeuksia elämääni, jotka täysin ylittävät käsityskykyni.
Kun olen luovuttanut, alkaa matka kohti luottamusta. En saa tempaista ongelmaani takaisin ja ryhtyä uudelleen ratkomaan sitä. Minun tulee nyt opetella luottamaan ja lepäämään pyhässä huolettomuudessa. Oppia sietämään se, etten tiedä, en osaa enkä jaksa. Minun tulee astua rakkauden tietämättömyyteen.
Tulen saamaan yhä vaikeampia ongelmia kunnes lopulta oikeasti antaudun ja lepään levollisesti luottamuksessa. Tietämättömänä, itsessäni avuttomana.
Tämä tarkoittaa rakkaudessa elämistä, pieneksi tulemisen ihmettä, lapsen kaltaisuutta. Pieneksi ja avuttomaksi mutta samalla kokien juuri sitä turvaa mistä lapsena jäin paitsi. Turva siis syntyy turvattomuudessa. Ja luottamus taas kun uskaltaa olla tietämätön ja silti uskoa.
Ihminen tavattavissa -koulutusohjelman perustaja Tommy Hellsten
