Uudenvuoden ensimmäisenä päivänä lähdin kävelylle. Vastaani tuli vanha nainen joka kulki eteenpäin niin kumarassa, ettei varmastikaan pystynyt näkemään kuin omat jalkateränsä ja lumen pinnassa näkyvät edellisen kulkijan askeleet. Horisontin näkeminen vaati häneltä suuria ponnisteluita. Lähemmäksi päästyäni huomasin, että hänellä oli jalassaan tohvelit. Hän tunnusteli keskittyneesti tienpintaa ja köpötteli varovasti eteenpäin pienen askeleen kerrallaan.
Meitä oli siinä kaksi köpöttelijää, sillä kasvavan vatsani kanssa tuntuma omaan kehoon on muuttunut nopeasti enkä oikein ole varma mistä alan ja mihin lopun.
Uudenvuoden kynnyksellä moni pohtii suuntaa tulevalle vuodelle. Moni antaa lupauksia, haluaa pyrkiä johonkin uuteen tai parempaan. Korjata jotakin, tehdä tai toimia toisin. Siinä köpötellessäni pohdin, mitä minä toivon tulevalta vuodelta? Mitä haluan lisää elämääni? Mitä vähemmän? En keksinyt mitään. Mieleeni nousi kuitenkin kaksi ajatusta: ”Rakkaudettomuudessa ei voi elää, siinä voi vain selviytyä.” (Tommy Hellsten) ”Tahdonvoima ei voi muuttaa ihmistä, rakkaus voi.” (Paolo Coelho)
Miten köpöttelevä mummo, uudenvuoden lupaukset ja nämä kaksi lainausta liittyvät toisiinsa? Ehkä ne eivät liitykään. Ainakaan en nyt saa kasattua ajatusta, mutta ehkä sinä saat?
Ihminen tavattavissa -terapeutti ITT® , erityisluokanopettaja Anna Rissanen
