Saat sen mitä toistat

13.04.2021

Osallistuin vuosia sitten meditaatioretriittiin ja opin, että mieli on keskittynein ja uudelle vastaanottavaisin heti aamusta. Opin myös, että aamumeditaatio vaikuttaa koko loppupäivään positiivisella tavalla. Kokemus jätti minun väkevän jäljen ja tuntui hyvin merkitykselliseltä, joten halusin oppia lisää.

Mielen sisäiset narratiivit esteenä uuden kokeilulle

Ennen kuin pääsin oppimisessani alkuun, minun oli ylitettävä mieleni esteet. Ja niitä oli paljon. Niin paljon, etten meinannut saada rauhaa korvieni väliseltä kohinalta. Mieleni väitti minun olevan pysyväisluontoisesti aamu-uninen, jonka vuoksi aikaistettu herääminen ei tulisi onnistumaan. Mieleni sääntökirjassa aamu-unisuutta ei voinut muuttaa millään tavoin koskaan ja mitenkään. Toinen mieleni suosikkitarina oli, että minä en ole ”meditaatio-ihminen”. Siis sellainen ihminen, joka istuu hiljaa ja havainnoi mielensä liikkeitä, opettelee päästämään irti ajatuksistaan sekä keskittymään hengitykseen ja tähän hetkeen. Identiteettini pohjautui syvään juurtuneeseen uskomukseen, jonka mukaan minä olen toiminnan ihminen ja moinen ajatusten irti päästäminen tai ajattelun ajattelu ei kuulu minulle. Panin merkille nämä mieleni arvostelevat ja rajoittavat narratiivit, ja halusin niistä huolimatta kokeilla ja katsoa mitä tapahtuu. Totesin, että voin aina palata vanhaan vaivatta, jos uusi kokeilu osoittautuisi huuhaaksi.

Kokemus on paras neuvonantajasi, ei mielesi

Asetin herätyskellon soimaan puoli tuntia aikaisemmin ja heräsin kuin heräsinkin. Kun tämä herääminen oli onnistunut useampana aamuna, aloin kyseenalaistaa mieleeni sementoitunutta uskomusta siitä, mikä tai millainen minä olen. Aloin myös oivaltaa, että vaikka minä olisin tänään jotain, niin se ei tarkoita, ettenkö voisi huomenna olla jotain muuta. Historiani ei tarvitse hirttää minua toisenlaiselta tulevaisuudelta.

Hankin muutaman meditaatioäänitteen ja kuuntelin niitä alkuun avukseni. Lyhimmät olivat kestoltaan minuutin ja pisimmät noin vartin. Jatkoin aamumietiskelyn toistamista ja jonkin ajan kuluttua huomasin, että siitä oli tullut tapa. Ilman sen kummempia miettimisiä kampesin itseni ylös ja kökötin hetken hiljaa ennen päivän käynnistymistä.

Seuraukset olivat vaikuttavia. Koin, että keskittymiskykyni parani, yhteys tunteisiini ja tarpeisiini vahvistui, ja sitä kautta pystyin tekemään parempia, omannäköisiä päätöksiä. Tunsin enenevässä määrin iloa ja kiitollisuutta elämästäni. Myös itseluottamukseni omaan toimijuuteeni vahvistui, sillä pystyin tekemään muutoksen, joka ennen sen kokeilemista tuntui mahdottomalta.

Välillä annoin periksi ja erityisesti lomamatkoilla repsahdin pois rutiinistani pidemmäksi aikaa. Näinä hetkinä havaitsin sääntökirja-mieleni valpastuvan ja varoittelevan minua heikosta itsekurista, laiskistumisesta, tyhmentymisestä ja mitä näitä nyt on. Olin harjoitellut ajatusten eriyttämistä jo jonkin aikaa ja tunsin tyytyväisyyttä siitä, että noiden lannistavien ajatusten ylivalta ei ollut enää lamaava. Annoin niiden olla ja totesin, että olen inhimillinen ihminen ja repsahduksia tulee ja saa tulla. Turha niistä on tehdä elämää suurempia kysymyksiä. Tärkeintä on lähteä liikkeelle uudelleen ja tehdä edes vähän. Tekeminen on taikasana. Ja kun käynnistyskitka on voitettu, on jatko helpompaa.

Tavan tuunaaminen onnistuu, kun tapa on ensin luotu

Pikkuhiljaa tunsin tarvetta tuunata tapaani. Liitin mietiskelyhetkeen parin lyhyen aamutekstien lukemisen ja vähän myöhemmin vielä aamusivun kirjoittamisen. Tavasta muodostui niin mieluisa, että varasin sille vähitellen enemmän aikaa ja luovuin aamulehden lukemisesta ehtiäkseni tehdä kaikki edellä mainitut manööverit ennen töihin lähtöä.

Uuden rutiinin linkittäminen olemassa olevaan

Täytettyäni 40 vuotta havaitsin, että kehoni lihasvoima oli heikentymässä. Selkää kivisti ja ryhdin pitäminen tuntui vaivalloiselta. Harrastin aerobista liikuntaa säännöllisesti, mutta en juuri muuta. Luin ikääntymisen tuomista väistämättömistä muutoksista kehon lihaskunnossa ja totesin, että on korkea aika tehdä asialle jotain. Kynnys salijäsenyyden hankkimiseen oli liian suuri, koska elämässä oli monta rautaa tulessa ja aika kortilla. Pohdin helpompia vaihtoehtoja ja tulin siihen tulokseen, että todennäköisin aika jumpata riittävän säännöllisesti olisi tehdä se kotona ja heti aamusta. Silloin se olisi prioriteetti ja tulisi tehtyä heti pois päiväjärjestyksestä.

Sain idean nivoa pari lihaskuntoliikettä jo rutiiniksi muodostuneeseen aamuistuntooni. Hankin käsipainot ja aloin tehdä hauiskääntöjä ja jalkakyykkyjä. Tämä uusi rutiini oli helppo istuttaa jo olemassa olevaan, ja se vakiintui yllättävän nopeasti osaksi aamutoimiani. Selkäkivut loppuivat tyystin ja ruoto pysyi suorana paremmin.

Mitä mittaat, sitä johdat

Jossain vaiheessa oivalsin asioiden seurannan vaikuttavan voimakkaasti motivaatiooni ja aloin kirjata tekemisiäni kalenteriin. Tämä taas johti siihen, että ryhdyin asettamaan kuukausitavoitteita tärkeimmille liikkeille. Huomasin mittaamisen vaikutuksen erityisesti silloin, kun ei huvittanut yhtään. Teki mieli jättää jumppa väliin ja antaa periksi koko touhulle. Muistutin itseäni tuolloin tavoitteesta ja totesin, että tee edes vähän. Vähän kohti tavoitetta on parempi kuin ei mitään. Jo pelkkä tavoitteen olemassaolo itsessään auttaa minua kulkemaan kohti arvojeni mukaista suuntaa ja sen täydellinen saavuttaminen ei ole ”se” juttu.

Haluatko lukea vai oletko lukija

Kipuilin kauan sen tosiasian kanssa, että luen liian vähän kirjoja. Lukeminen avartaa mieltä ja tuo aina siihen ryhtyessäni syvää mielihyvää. Havaitsin rutiineista lisää opittuani, että minulta puuttuu riittävän selkeä suunnitelma siihen, milloin ja missä luen. ”Kirja tai kaksi kuukaudessa” ei tarkoittanut mitään eikä sen nimistä aikaikkunaa löytynyt koskaan kalenteristani.

Päätin rymsteerata jälleen aamuohjelmaani ja kytkin lukemisen harjoittelun olemassa olevaan rutiiniryppääseeni. Asetin tavoitteeksi lukea 15 minuuttia aamuisin nojatuolissa heti jumpan jälkeen. Ajastin kellon soimaan ja istuin alas. Hämmästyin heti siitä rauhasta, joka minuun laskeutui, kun lukemiselle oli aika ja paikka, rakenne. Mieli keskittyi ja tunsin syvää tyytyväisyyttä tekemisestäni. Luettuani kirjasin lukemani sivut kalenteriini. Oli kiva seurata jokseenkin vaatimatonta päivittäistä edistymistäni ja nähdä, kuinka se kumuloitui viikkojen saatossa. Tätä on nyt jatkunut viisi kuukautta, kolmen repsahduksen kera, ja sivuja on kertynyt satoja. Vaikuttaa siltä, että minusta on pikkuhiljaa tulossa lukija lukemisesta haaveilijan sijaan.

Saat sen mitä toistat

Saan ajoittain osakseni kulmien nostelua, pään pyörittelyä ja kirjavia kommentteja kertoessani rutiineistani ja niihin sitoutumisesta. Nuo reaktiot satuttavat, mutta eivät estä minua etenemästä kohti sellaista itseä, jollaiseksi haluan tulla. Rutiinit joustavoittavat arkeni ja vapauttavat aikani ja aivokapasiteettini sille, mikä on merkityksellistä ja mille haluan huomioni kohdistaa. Hyvät tavat ovat parasta, mitä elämääni on tullut. Niiden avulla tiedän, että elämästäni ja identiteetistäni muotoutuu pieni teko kerrallaan sellainen, jollaisena haluan itseni tulevaisuudessa nähdä.

Ihminen tavattavissa -terapeutti ITT® Tiina Tuomikoski
Yhteydenotot puh. 040 576 9756

 

Youtube: 

Tervetuloa terapeuttiselle vastaanotolle!

Apua voi hakea esimerkiksi ihmissuhde- ja parisuhdeongelmiin, työuupumuksesta toipumiseen, vanhemmuuteen, tunne-elämän haasteisiin tai oman elämän suunnan tarkistamiseen.