Päätin juuri työni taas yhden lapsiryhmän kanssa. Ei ole uutta, että tähän kohtaan liittyy paljon kaunista. Kukkia, herkkuja, lasten tekemiä kortteja, hymyjä, haleja ja liikutuksen kyyneleitä. Tällä kertaa poikkeuksellisen syvän kokemuksen tuotti erään äidin minulle kirjoittama kirje. Luin kirjettä useaan kertaan ja liikuttuneena mietin, mikä viestissä meni minussa niin syvälle tai miksi. Olenhan saanut paljon hyvää ennenkin.
Kyseessä oli selvästi mietitty kirje, johon kirjoittaja oli käyttänyt aikaa ja ajattelua. Sen vuoksi, tai oikeammin minun vuoksi, oli haluttu nähdä vaivaa! Sanat tekstissä olivat henkilökohtaisesti koettuja, monista tunteista ja havainnoista kertovia. Ei ollut tärkeintä, että sain kiitosta, vaikka sekin tuntui toki mukavalta. Merkityksellisyys syntyi koetusta turvasta ja luottamuksesta vaikeissakin hetkissä, mitä kirjoittaja kirjeessä sanoitti. Että hän äitinä oli oman lapsensa suhteen / kanssa saanut kokea juuri sitä, mikä itselleni on erityisesti tässä turvattomassa ajassa tullut tärkeäksi yrittää välittää; hyväksyntä, turva ja luottamus. Ja miten tuon äidin rakkaudellinen ja aito sanoitus osui niihin arvoihin, joihin olen kiinnittynyt. Se totuus, mikä minussa elää ja toimii, oli tullut nähdyksi ja koetuksi lapsen perheessä. Voiko sen kauniimpaa saada kokea työn kiitoksena?
Sanojen merkitys
Se, miksi tätä nyt pohdin, liittyy isossa kuvassa siihen, miten suuri suru minussa nousee tämän ajan herättämän turhautumisen, vihan ja pettymyksen täyttämässä yleisessä puheessa. Miten negatiivinen kriittisyys, halveksunta ja kunnioittamattomuus vievät tilaa siltä, mitä totuudellinen, aito ja arvostava puhe voisi tuoda.
Ei tarvitse olla vain lasten ja nuorten maailmassa, että voisi nähdä luottamusta, turvaa ja toivoa tuovan puheen tärkeyden ihmisten kokonaishyvinvoinnille. Mitä hankalampien ja monimutkaisempien asioiden kanssa painiskelemme, sitä merkityksellisempää on avautua huomaamaan itsessä ja omassa kommunikaatiossa sitä, mikä on tyhjää, ohittavaa tai alas painavaa ja rikkovaa.
Katsommeko itseämme, minkä tunteen ohjaamana puhumme tai kirjoitamme? Mikä sanojamme ajaa? Voimmehan sentään valita sen, mitä suustamme tai näppäimistöstä ulos päästämme. Kun sanat on mietitty ja lujalla lempeydellä paketoitu, voi mahdollistaa hyvän ja syvän kokemisen, jossa on merkityksellisyys läsnä. Sanoilla on väliä!
Ritva Suikkanen, Ihminen tavattavissa -terapeuttiharjoittelija
Ihminen tavattavissa kasvuohjelmissa on vielä tilaa – hae nyt syksyn ryhmiin!
